Se Hannu Vistin mieliaihe maahan- muuttokysymys lähti nyt lentoon tähän malliin....tämän päivän parikymppiset katsovat hoomoilasena.Onkohan leipomo H. Moilasen tuotteita, miten laajasti. Illalla ostin Moilasen kokojyväsämpylöitä. Hyviä.
Mutta siis väärää mutua, sanoisin: esimerkiksi tuolla basso:ti:ssa oli meininki se, että miten mahdollista, että tätä ei ole kerrottu kuin ehkä jokin siloteltu versio vain?
Monet faktat, esimerkiksi se milloin, missä vaiheessa tosi asiallisesti natsiyhteistyöhön Suomesta hakeuduttiin ym. seisoo vieläkin kirjoissa päin brinkkalaa.
Ei sota merkitse heille enää mitään, siitä on aivan liian kauan, kun ei se merkitse edes minulle enää mitään kun omat vanhempani eivät sitä muista kokeneensa, enkä ole edes etäisesti kiinnostunut 2. ..Kyllä yleinen kokemus on nyt toinen, taas, se nousee kysymykseksi, kuten Jaakko Lyytinen vasta tässä äsken kolumnoi, ja sai P. Lipposen ärjymään. Meriittinä ei ihan vastaa sen inhokkilistalle pääsyä.
Lyytinen arvioi, että Suomen natsien rinnalla taistelu on kuin huuliherpes, jota turhaan yritetään puuteroida piiloon. Suomea ei oikeasti kapseloitu erilleen suursodasta; tämä on (M. Jokisipilän mukaan) maailmalla myös sotahistorioitsijoiden enemmistön kanta, ja osaltaan tämä aseveliakseli hidasti liittoutuneita lopullisen ratkaisun saamisessa (tosin ei ehkä merkittävästi mutta jokainen päivä oli suurta painajaista eritoten Hitlerin hirmuhallinnon loppuaikana, kun mm. keskitysleirien huolto lopetettiin kokonaan ),
Verrokkina toinen tapaus historiasta.
Simo-Pekka Nortamo, HS:n entinen päätoimittaja, vertasi itsensuurin aikaa kiveen kengässä, käynti ei ole luontevaa jos kansakunta ei ole tehnyt avointa tiliä menneisyytensä kanssa (hän teki tuolta osalta). Mutta mun mielestä tämä em. on itsensensuuria vielä suurempi kysymys, ja joka ei sen tavoin ratkea "vain unohtamalla menneet".
Edustaa suurta materialismia, että ihminen olisi kategorisesti biorobotti, joka ei etsi totuutta, ja jos kohta, ei tunne nahoissaan kansansa menneisyyden taakkoja (ja onhan nyt myös kansalaissodan aika ollut taas esillä) - löytyy toki niitä joita evvk, mutta myös niitä joille eivät puolivillaisuudet vastauksina kelpaa. Kansakunnan menneisyyden tunteminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä, ja samalla omaa itseä, avaa mahdollisuuden tehdä oikaisu ja hyvitys.
Se on kuin omatunto, kollektiivinen omatunto.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar