Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki kynäilee viehkeitä HS:n pääsivulla. Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi ja Patomäki lienevät kilpasilla, kumpi tässä radikaalimmin vetää linjaan jenkkimenoon, mutta ei se mitään.Patomäki siirtyy johtoon uudella avauksellaan, Wikileaksin v. 2006 perustaneelle Julian Assangelle turvapaikka Suomesta - ns. puolueettomasta maasta.
Perusteetkin ovat yksinkertaisia - kunhan muistetaan, että Suomi on ennen muuta lääkäri - ketäänhän ei tarvitse suoranaisesti tuomita, vaikka:
Monet kiinnostavista paljastuksista ovat kohdistuneet Yhdysvaltoihin. Wikileaksin toiminta on hermostuttanut yhdysvaltalaiset ja heidän liittolaisensa. Myös heille asiakirjojen salailu on ollut tapa kiertää oikeusvaltioperiaatetta ja toimia demokratiassa yksinvaltaisten menetelmien mukaan.Ja onhan se aivan ihanaa, että professoritasolla puhutaan vielä Suomen puolueettomuudesta kuin parhaana Kekkosen aikana.
Suomi on puolueeton maa siinä mielessä, ettei se kuulu Natoon eikä ole muutenkaan liittoutunut Yhdysvaltain kanssa. Näin meillä on hyvät lähtökohdat torjua amerikkalaisten ja muiden Wikileaksin paljastuksista hermostuneiden painostusyritykset.Natoa kuitenkin kannattaa neljännes kansasta, lähinnä Kokoomuksessa, joten he tuskin yhtyvät tuohon vaatimukseen. Mutta niin kauan kun he ovat vain neljännes ja prossa päälle, liittoutumattomuus olisi mahdollista betonoida.
Muistissa on vuoden 2002 joulukuussa pääministerivierailu valkoisessa talossa - jossa ryömittiin vähin valtuuksin Setä Samulin jaloissa. Paavo Lipponen jännitti vierailua, mutta kun se sujui, riehaantui hän pahanpäiväisesti ylistelemään Bush-nuoremman johtajuutta, panettelemaan suurvaltajohtajalle ymmärtämätöntä Suomen kansaa ym..Lipponen on muistuttanut 30 v. takaa, kun rähmällään oltiin vastakkaiseen ilmasuuntaan, tuolloin lähinnä sisäisistä valtapoliittisista syistä, että silloin ei tiedetty sitä, mikä nyt tiedetään.
Olisiko pitänyt tietää? Hän kysyy retorisesti, ikään kuin siihen olisi automaattinen vastaus.
Tämä askarruttaa, yhdistän sen siihen, miten vähäisillä resursseilla ja itsekritiikillä ihmiset tunkevat itsensä vastuullisille päättäville paikoille. Suoranaisesti ei tarvitse tietää; suunnan voi aavistaa, ja jos se on kateissa sekä suunta että vaisto, ei olisi oikeasti tarjolla muuta kuin valmistava tie ja nöyryys. Kekkonen ja Marski käyttivät myös näkijöitä, vaikka näkivät toki jotain itsekin.
Basso.fi:ssä vuoden 1934 mikrofilmileikkeitä Pohjolan Suunnasta.
Alla:
U.S. President George W. Bush thanks Iraq coalition countries in a speech at U.S. Central Command headquarters, May, 2007. White House photo.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar