Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergin mukaan gallupuutisoinnin perisynti on kannatusmuutoksen ylikorostaminen, vaikka mitattu muutos mahtuu virhemarginaaliin.Tämä on niin yksinkertaista että ihme on lähinnä se, että tuon sanomiseen tarvitaan professoritason teoriaherra. Media kyllä kertoo mittauksen ostoksesta määräytyvän tilastollisen virhemarginaaliin molempiin suuntiin, totta, mutta kuulostaa ettei ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Virhe voilla koko skaalalla miinus ja plus yhteensä.
Mutta onhan asiassa toinenkin puoli, se pitkä laskeva tai nouseva trendi, joka ei enää ole ole sattumaa, vaan useamman ostoksen ja eri tutkimuslaitosten jo suht´validina pidettävä mittaustulos.
Wiberg korostaa (Demarissa), että äänestäjien mielipiteet voivat nekin muuttua mittauksen jälkeen. Tämäkin päättely on jotain alakoulutasoa, sillä mittaukset näyttävät suuren trendin, varsinkin Ylellä, hienosti.
Tietysti proffa osoittaa toimittajia, jotka eivät hänen mielestään ole perehtyneet tilastotieteeseen tarpeeksi.
Politiikan toimittajat ainakin pomotasolla ovat useimmiten valtiotieteen akateemisia. Herää vatimaton kyssä, miten he ovat saanee pakolliset tilastotieteen kurssinsa läpi? Entä miten yksityinen arvostettu opinahjo Sanomien toimittajakoulu on satsannut tilastojen lukutaitoon?
Btw. se oli niin Tommi Uschanovin mukaan, että säilyttääkseen nykyiset paikkansa eduskunnassa demarit tarvitsisivat viikatemiehen talteen korjaaman jengin tialle jopa 50 000 uutta äänestäjää. Mutta ovat ulkona nykymaailman menosta, koskee se muitakin, ja mainostoimistot ovat latistaneet politiikan substanssin kvartaalitalouden tyyliseksi osto- ja myyntihuutokaupaksi.
Btw. Eivät puolueet ole ainut zombi: esimerkiksi joku Suomen Kuvalehti, jonka levikkiä ei nyt mitata (sen asemesta painoksen kertominen on vanha konsti) potenee samanlaista luonnonjärjestelmän sanelemaa katoa kuin demarit uskovaistensa riveissä, ja keskittyy menneen maailman kulttuurin asioihin. Maneerit ainakin ovat entiset, paitsi että räyhäkät uutiset ampuvat sen silloin tällöin esiin.
Ei ole syytä jäädä suremaan institutionaalisia rakennelmia jotka eivät itse omin voimin uudistu, eivätkä löydä ajan ilmaan heittämään haastetta. Maailman muutos on voimakas, ja lainsäädäntö ei voi jäädä odottamaan katastrofeja. Valtio on pidettävä hengissä ja iskussa; siihen päästään kun tarjolle vaaleihin asetetaan todellisia vaihtoehtoja, muutosliikkeitä, jollaisia nykyisetkin valtapuolueet olivat 100 v. sitten.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar