Halusin tuoda sodan tanskalaisten olohuoneisiin. Elokuvantekijänä halusin tehdä sotaelokuvaa, pohtia miehisyyttä ja väkivaltaa.2010 Cannesin elokuvajuhlien Semaine de la Critique -palkittu filmi ei romantisoi sotaa. Se näyttää, mitä tapahtuu, kun sotaelokuvien kokemusmaailmaa etsivät tanskalaissotilaat joutuvat tosipaikan eteen.
Nämä dokkarin nuoret saapuvat Afganistaniin ilman että täysin käsittävät, että maalitauluiksi voivat joutua myös siviilit, naiset ja lapset. Ja ihminen räjäytyksen jäljiltä on jotain traumatisoivan hirveää, ja niin ikään mädäntyneenä on jotain, mitä mikään välillinen informaatio kohteesta ei voi viestiä.
Metzin ansio onkin juuri shokeeraavissa tilanteiden hetkissä.
Ehkäpä myös sisäsiisteyteen uskovan Atlantti-seuran kannattaisi katsoa Armadillo (100 min, K-15).
Ja ilman että syyllistyn kummoiseen lahjontaan ilmoitan tässä nyt maksavani jokaisen Atlantti-seuran jäsenen elokuvalipun Metzin näkemyksen pariin, jopa avecina.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar