Pure Platonic Love

Sellainen biiisi - siihen ei sitten tullut yhtään mollisointua, piennen terssin muodostamaa moodia, joka helposti antaa merkillisen, itsesäälin tihkuisen, etten sanoisi veskuloirimaisen ätmöksen, jossa ollaan niin kuin että purskahdetaanko tässä kohtakin itkuun.

Niinpä, biisi on valmis ja mä tiellä ...Hyvää vuodenvaihdetta itsekullekin viiteryhmälle (ent. säädylle).

Ps. Jos pistän tänne jotain maailman koneilta niin sitten pistän.

Posttraumaattinen todellisuus

Yhdysvaltain sisällissodasta alkaen on dokumentoitu sodasta palanneiden psyykkisiä oireita. Nyt oireet tunnetaan, niitä kutsutaan posttraumaattiseksi stressihäiriöksi [kts. Sotien haavat eivät parane TV1 Ma 27.12.2010 klo: 22.15]. Kuulostaa että olisi kuitenkin jotenkin vielä hirveämpää elää ilman sotia, ja ilman niihin aktiivista varautumista.
Varautuminen rauhaan ja sotien ajan lopulliseen loppuun on muka jotenkin vielä vaikeampaa kuin seuraavan sodan odotus.
Esimerkiksi Linkolan pamfletti Ihmisen ja isänmaan puolesta - ei ketään vastaan tekee karkean virheen väheksyessään, ja pitkällisesti selittäessään pois yksipuoliseen aseistariisuntaan liittyviä riskejä. Riskejä on, ja ne ovat suuria. Mutta tämä on tie, jota emme voine väistää.

Ajatus sotien väistämättömyydestähän taas elää, esimerkiksi Sotilasaikakauslehti ei näemmä pysty käsittelemään internetympäristön kybersotia ilman jälkihuomautusta, etteivät tuo poista "verta kentältä".
Sotia, joissa kuoli tosi asiallisesti turhaan kymmeniä tuhansia ihmisiä, riittää, kuten ns. toisen maailmasodan osanäytös Neuvostoliiton Suomen vastaisella rajaseudulla. Kuulen myös täysjärkisten ihmisten sanovan, kuinka "se oli tarpeellinen".
Vaikka Suomi näin uhraten miehiään vielä toisaalla piti vuosikausia tolpillaan natsi-Saksan hirmuhallintoa, joka eli horoskooppien sille lupaaman ihmeen (huhtikuu . v 1945) odotuksessa.
Vasta tuon jälkeen, kun liittoutuneet eivät romahtaneet (Franklin D. Rooseveltin kuolemaan), natsien taistelumentaliteetti tuoli alas.

Kokonaisuutena arvosteltuna epäeettistä toimintaa kaikki sodat; puhumattakaan nyt vuosien avunannosta ihmiskunnan hirveimpiin rikoksiin. Ei siitä kaukana ole Indonesian Suharton 1990-luvun lopulla saama minsku, vaikka ihmisoikeusjärjestöt raportoivat jo tuolloin yhteensä lähes 100 000 toisinajattelevan ihmisen massamurhista.
Eiköhän Suomella ole ollut leimautumista ihan noissakin, ilman että maamme Nato-kriitikoita syyllistetään jollain imaginaatiolla Valko-Venäjästä.

Tasavallan ajan Saksan Steigerungsprinzipin esitys vuodelta 1926.

En ole kiittämätön

Muumipappa ja meri -kirjassa Muumipappa on vakuuttunut muutoksen välttämättömyydestä ja vie perheensä majakkasaarelle.
Muumipappa sotkeentuu kuitenkin kuvioihinsa, eikä lopulta tiedä, mihin kannattaisi keskittyä. Hän alkaa oheistoimintona kalastaa ylenpalttisesti.
Johtajakirjan mukaan (kts. talsa) kaunokirjallisuudesta löytyy oivallisia oppeja, joita voi hyödyntää johtamisessa.

Olen saanut joskus lahjaksi tuon kirjan mutten lukenut, hyvä kirja varmaankin, ei siinä mitään. Sitä paitsi hahmo lepäili jokus kuvana lomapaidassani.
Vielä kun tietää, että Tove Janssonin hahmot olivat todellisuuden karrikatyyrejä. Hyvin lähellä todellisuutta.
Faffan (oik. Viktor Bernhard) Jansson on henkilö, joka löysi nuoren teologian yo Elias Simojoen muinaista maailmaa ja sen ihanteita henkineiden veistosten malliksi.
Tampereella, kuten tunnettua, vahva vasemmisto vaati äänekkäästi vihapatsasta pois katukuvasta, ja se näköjään symboloi yhä jakoa vasemmiston ja laitaoikeiston arvomaailman välillä.

Faffa kotiutettiin lahtarikersanttina kesäkuussa 1918. Vaimo Signe ja tytär Tove olivat asuneet sodan ajan sukulaisten luona Tukholman suuressa saaristossa, joka oli perheen pään ideoima sinänsä aivan turvallinen ratkaisu mutta lapsen mieltä se saattoi jäytää - kuten sodat ja sotahulluus aina.

Olen taistelija, en ehkä enää niinkään fyysisessä muodossa, mutta hengessä. Keskustelin tästä nuorena Leif Färdingin kanssa, ei kukaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole tätä evoluutiota niin kirkkaasti nähnyt, tuskin siis itsekään.
Vaikka silloin kaikki oli selvää kuin pläkki. En tiedä, onko kukaan Lefaa taas ymmärtänyt niin kuin mä ymmärsin, en tiedä, en ole tavannut. JOM tuota muuten kerran kysyi, minkä ikäinen mä olin tuntiessamme. Päälle parikymppinen.
Asiaan.
Majakkasaari on hengen myrskyjen keskus, ydin minä. Myrsky jakaa minän, se huuhtoo persoonallisen mielen aaltoihin, hukuttaa sen, ja hukkuessaan (vähetessään) ego näkee valonmajakan. Arkkityyppisesti teema toistuu, koska sen vaikuttimena toimii sisäinen imaginaatio, arkkityyppi. Van der Graaf Generatorille Peter Hammillin kirjoittama Pawn Hearts, 1971, jysähti, tosin jonkin vuoden viiveellä enennen kuin Suomeen saatiin ekat levykappaleet: Jumal´auta, täähän kertoo mun sisäisyydestäni, minuuteni kaksijakoisuudesta.
Samaistumiseen en suinkaan kaivannut mitään pussikaljaromaania. Käännettyäni tuon korkean sotilaansydämen oireyhtymän viittaavan lyriikan pääosiltaan, totesin, etten ollut yksin.

Englannintaju on armolahja, jos käytämme kristillistä terminologiaa.
Hirveitä äsken Ylen Radio-suomella nuo Jake Nymanin pikkuporvarilliset käännökset aidosti kapinallisista biiseistä Allan Hull, Tom Waits ym. Erityisesti puhekieliset ilmaisut on yksinkertaisesti tajuttava intuitiivisesti sellaisiksi; ei ole aikaa eikä mahdollisuutta kiertää kaikkia mestoja maailmassa, vaikka Newcastle upon Tynen satamat tai Pariisin rua de gygnen Tony´s barit olisi kolunnutkin.

Sinänsä hienoa, että Nousevan auringon talo soitti nuo kovimmat ajankohtaa liippaavat styget. Siitä kiitos.

Varttijulkisuuden takana

Joka vuosi kymmenet suomalaiset hakevat vapaaehtoisesti televisioon nolaamaan itsensä, kirjoittaa IL, ja samalla reportaasissaan kurkistaa kulissien taakse, kysyen, mitä jäi käteen kun hollywoodsyndroma vei, ja arki taas toi?

Tosi-tv-tähdet ovat kuin päivänkorentoja. Nousu valtakunnalliseen julkisuuteen on yllättävä ja nopea, mutta kuten elämä päivänkorennosta, hiipuu tosi-tv-tähden hohto yhtä nopeasti kuin alkoikin.

19-vuotias lukiolainen Ksenia Suokas tuli maalta Jyväkylästä. Ja BB-talo-ohjelmaa oli kuvattu kai vasta päivä, kun hänet nähtiin ensimmäistä kertaa alasti, kännissä. Vaatteidenvaihtoa kuulemma seurasi televisiosta reilut puoli miljoonaa suomalaista.
Netin puskasta ampujat erottuvat parhaiten.

Tullessani ulos olin kauhuissani. Kun minulle näytettiin kohokohtiani talossa, meinasin pyörtyä. Minulla oli niin kauhea myötähäpeä itsestäni.

Seitsemässä viikossa median mielenkiinto on kuitenkin hiipunut eikä varsinaisia työtarjouksia ole tullut, Suokas kuittaa.

Jos sen jotenkin saisi päättää nyt uudestaan, moni ei lähtisi enää mukaan varttijulkisuuden riepotteluun. Eri formaatit kuitenkin toimivat eri tavoin: IL.
Toinen puoli on porukka joka on löytänyt vertaiskommunikaation arvon ja/tai pysähtymisen, kuten Olli Paloheimo, jolla show muuttuu henkilökohtaiseksi prosessiksi ja parhaimmillaan kasvukertomukseksi:

Kasvoin ehdottomasti ihmisenä ja tulevaisuudennäkymät kirkastuivat.

On tapauksia siltä ja väliltä, heilläkin pahin hinku tunkea naamaansa julkisuuteen kuulostaisi taittuneen. Hyviä pointteja puolin ja toisin. Media tuossa kulutamme päiväperhoja -muodossaan suosii keskinkertaisuutta, kuten esimerkiksi puoluejärjestelmäkin.

Big Brotherin valvomo. kuvasiteeraus Etelä-Suomen Sanomat.

Remasteroitu katolinen perisynti

BBC:n Thought For The Day -pläjäyksessä britit saivat kuulla kummat lötinät kaiken tarkoituksesta, ja nyt mukaan oli vielä ympätty ripaus jostain puolivillaista selitystä kaikkiallisesta yllätyksellisyydestä, arvaamattomuudesta, jota ihmiset eivät tietystikään voi itse ymmärtää.
Myöskään Keith Porteous Wood National Secular Societysta ei ollut juonessa mukana:

I think it's an extraordinarily bad choice for the BBC, and I think it's actually a slap in the face to these tens and hundreds of thousands of child abuse victims.

Varsinainen vastapeluri Richard Dawkins arvioi the Guardiassa, että kyseessä on uudelleen käytiin polkaistu vanhan ja vastenmielisen katolisen syntikäsityksen promotointi.

We've already had what little apology we are going to get (none in most cases) for the raped children, the Aids-sufferers in Africa, the centuries spent attacking Jews, science, women and "heretics", the indulgences and more modern (and tax-deductible) methods of fleecing the gullible to build the Vatican's vast fortune. So, no surprise that these weren't mentioned. But there's something else for which the pope should go to confession, and it's arguably the nastiest of all. I refer to the main doctrine of Christian theology itself, which was the centrepiece of what Ratzinger actually did say in his Thought for the Day.

Katolinen raaka ajatuskulkuhan menee sitä rataa, että se puhdistelee omansa synneistä, mutta uhrit taas saavat pitää omansa hyvänään.
Ja tosi asiassa he ajattelevat näin, maailman ihmisiä, heitä voidaan raiskata ja tappaa ja myydä heidän elimensä yksilöiden perisynnin takia.
Tämä Paavi Benedictuksen Christmas message on jatkumo loputtomaan horinaan, joka Vatikaanissa sai pääotsikkonsa esiriveineen jo varhain keskiajalla: kuinka meitä hyödyttäkään tämä tarina Jeesuksesta. Sama myy yhä, mutta tuotetta täytyy välillä niin sanoaksemme brändätä.
Mutta on siinä muutakin, yöllä Suomen Yle-tv lähetti suorana Vatikaanin pyhän Pietarin kirkosta myrkytysrituaalin, joka tekee mahdolliseksi näiden psykopaattien itsensä elämän, nukkumisen syömisen ym., viranhoidon - järjissään pysymisen.
Muuten nuo pöyristyttävät teot iskisivät ihmiseen valtavana moraalisen rikoksen sisäisenä paineena. Mallissa instituutio kantaa sen taakan, ja sillä kollektiivisubjektilla ei ole mitään sovitustarpeista, koska se on maaginen sovittaja itse.
Tämä on vaarallisinta lajia kultillista toimintaa, ikiliikkuja - siihen verrattuna pientä vielä joku koivuniemeläiset tms..

No, Pope Ratzinger should not resign. He should remain in charge of the whole rotten edifice ...

Raven tehtävä

Viime joulun kohokohta oli Gavin Watson's Raving '89 exhibition (mm. Taidehalli).
In the late 1980s, the phenomenon known as raves spread from London and Manchester first to Britain and then on to the rest of Europe,
Gavin Watson:

I did publish some rave photos back at the time with the photo agency Camera Press that can still be found if you dig deep in their archives, and, funnily enough there’s a picture in the first Skins book of us at a rave.

v. 1989 reivaus alkoi suht´ undergroundista acid house -menosta, joka yhdisti genret: 2 - 3 keskenään aika nokikkain ollutta porukkaa.
Reivit oli ennen muuta suurten keskusten ilmiö, joka jäi vajaaksi tai kokonaan puuttumaan landella.
Näin meillä vielä kymmenisen vuotta sitten syntyi tulenarkoja tilanteita punkkarien ja tedien välille esimerkiksi molempien diggaamaan MelRosen keikoilla.

Master of reality

voi olla, että jokin minussa on muuttunut, pohtii O-P Kallasvuo is:n referoimassa hs-haastattelussa.
Harvoin näkee, että yhdelläkään kenkäistyllä huippujohtajalla olisi mitään erityistä asiaa.
Tuossa Kallasvuo skaalaa aika laajasti peruutuspeiliä, ja tajuaa

kuinka kuluttavaa elämää hän on elänyt.

Kukin meistä varmasti.
Kiinnostuin hiljaisuusmystiikasta joskus kovina aikoina (ja se näkyi mm. kirjassa v. 1995). Mutta samaan aikaan repesi tämä kybermaailma wide open. Se kanssa meni vuosia.
1980-luvuilla alkanut meno jatkui 1990-luvulla, lopulle, vaikka hektinen elämänmuoto kulminoitui jossain vuosikymmenen puolivälissä.
Nyt vasta voi palauttaa 1970-luvun rauhaisat kuin pysähtyneet tunnelmat - sen ajanhengen.
Virpi Salmi kuvaa Joulu"rauhan"julistusta, jonka perään kajahtaa P

orilaisten marssi. Suomalaiseen jouluperinteeseen kuuluu tietysti synkeän mökötyksen sekä Jumalalla ja virkavallalla uhkailun lisäksi sotaisa marssi. Kiitos veteraanit.

Tuokin oli, jos muistan, eli en muista, 1970-luvulla pannassa - jääden lähinnä ahdasmielisten pikkuporvarien ja maajussien omaksi tunnelmoinniksi.
En todella muista kuulleeni moista joulun uhosanomaa koko vuosikymmenenä, ende edellisenä. Tärkeintä joulussa olivat rokkilevyt, älppärit, joita ostelimme tosillemme.
Yksi niistä on ylitse muiden: Seventh Sojourn, The Moody Bluesin vuonna 1972 julkaistu (seitsemäs) täydellinen albumi.
Kiekko piti sisällään kahdeksan mestariteosta:
Lost in a Lost World (Mike Pinder)
New Horizons (Justin Hayward)
For My Lady (Ray Thomas)
Isn't Life Strange (John Lodge)
You And Me (Justin Hayward/Graeme Edge)
The Land of Make-Believe (Justin Hayward)
When You're A Free Man (Mike Pinder)
I'm Just A Singer (In A Rock & Roll Band) (John Lodge)

Master of Reality taas on laulu- ja soitinyhte Black Sabbathin kolmas, parahiksi joulun alla ilmestynyt albumi. Elettiin vuotta 1971. Kiekon tunnetuin styge lienee Sweet Leaf Siinä skidinä ihmeteltiin, että mistä siinä yskitään, ja kummat sanat. Broidi taisi vihjata, mikä clue siinä piili.

Sabbath´s third album "Master of Reality" was released in 1971. The LP's "darker" or "heavier" sound was a significant influence on the metal sub-genres known as doom metal and stoner rock. Kuvassa tuumaiset masterit. Nauhoitettiin Los Angeles Kaliforniassa helmikuu – huhtikuu 1971.

High-concept

Peruste millä kansa-
laiset vaaleissa valitsevat ehdok-
kaansa on simppeli.
Tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousee ehdokkaan samanlainen arvomaailma äänestäjän kanssa; indeksi 89 prosenttia vastanneista.
Tutkimuksen teki Taloustutkimus Oy puhelinhaastatteluna 21.-25.11(965 henkilöä) Seuran toimeksiannosta, ja kohdejoukkona olivat Suomen 18 vuotta täyttäneet kansalaiset (otoksen takia virhemarginaali on nasakka +/- 3 prosenttiyksikköä).

Premissi: velka kasvaa.
Premissi antaa lähtökohdan, edellytyksen, perusteen tai ehdon, ja on formaalin päättelyn ja yleensäkin päättelyn taustaoletus.
Logiikassa premissit toimivat alkuoletuksina, jotka ovat arvosidonnaisia, ja joiden pohjalta päättely etenee ja tehdään osin johtopäätökset, koska premissi on vaikuttanut kyseisten käytettyjen argumenttien valintaan.
Eritoten poliittisissa kysymyksissä, joiden argumentointi sekä puolesta että vastaan on mahdollista, premissi arvosidostensa takia määrää, mitkä argumentit valitaan.
Premissejä toki voi olla yksi tai useampia.

Viimeisiä premissejä kutsutaan perusoletuksiksi tai filosofiassa, kuten mm. Spinoza, aksioomiksi. Aksioomat perustuvat järkeen mutta myös havaintoon, mitä ihminen näkee järjellään - ja siksi premissi ei ole vain alemman järjen päättelyä.
Vahvin argumentti yleensä kuitenkin voittaa lopullisessa ratkaisussa.

Tämä latinainen logiikka on hämärtynyt perusteellisesti. Näemme sen kun joku puoluejohtaja väittää julkisesti, ettei ydinvoiman rakentaminen muka ole arvokysymys. Se on jo, ja vieläpä aika puhdas esimerkki edellisestä.
Joissain puheissa argumentit ja arvot on todellakin pyritty hämärtämään. Huolestuttavaa.
Nämä kujeet ovat politiikan kentille ängenneiden mainosmaakarien halpa yritys rappeuttaa poliittinen kampanjointi pelkäksi höpöttämiseksi ilman asiakysymyksiä.

Hetemäen työryhmän mietintö on hyvä esimerkki perseestä. Martti Hetemäki itse pyytelee, että esitystä käsiteltäisiin kokonaisuutena. Ongelma on sen näköinen, etteivät virkamiehet itse edes tajua millaisia näennäisen objektiivisuuden pukuun naamiouituja libertalis-ideologisia vankkureita he kiskovat.
Pahin ideologia on ideologia, jota ei sellaiseksi edes tajuta.
Ajattelun logiikan yleisen merkityksen trivialisointi on tie, jota taas kulkee uusi ulkoinen rahoitus -vetoinen yliopistokoulutus.
Siinähän tulee pää vetävän käteen. Mutta varmaankin tämä asiantila tajutaan vasta kun se on vahinkojen välttämiseksi liian myöhäistä.

Monikulttuurillinen hyvitys

Sielu voi puuttua, tai sitten ei. Jos ei ole nähnyt Gogol Bordelloa suurella eurooppalaiselle stagella, ei tiedä miten kova se siellä on. Vaikutelmia voi tosin hieman välittyä dokumenteista, tuostakin Leedsin keikasta.
Useimmat bändin alkueräisistä jäsenistä olivat Itä-Euroopasta lähtöisin olevia siirtolaisia. Nyt kaikkialta maailmasta.
Trans-Continental Hustle, 2010, vei gogol-musiikin itäisestä Euroopasta ja New Yorkista eteläiseen Amerikkaan sekä Brasiliaan, jossa kuvan Eugene Hütz on asunutkin jo aika pitkään. Minkä nyt himassa budjaa.

Eivät tätä radiot soita, en ole huomannut, vaikka levymerkki vaihtui Americann Sonylle.
Joo, mutta siinä lahjavinkki, kun tuhlata pitää kuitenkin johonkin.

Gogol Bordello, The Carling Weekend: Leeds Festival, 2007.

Sen pituinen se

AFP:lle tutkimustuloksiaan esitelleet japanilaistutkijat toivovat, että sellainen ikään kuin laulaen vinkuva hiiri antaisi vihjeitä siitä, millä tavoin ihmisen kieli on saanut alkunsa.
Lintujen tiedetään yhdistelevän erilaisia viserryksiä sanojen tapaan säännönmukaisesti pidemmiksi katkelmiksi.

Mutations are the driving force of evolution.

We have cross-bred the genetically modified mice for generations to see what would happen.

Arikuni Uchimuran tutkimusryhmä Graduate School of Frontier Biosciences Osakan Universtaassa luottaa siihen, että hiiret kuitenkin ovat lintuja parempi tutkimuskohde, koska niiden biologia, mm. aivojen rakenteellinen malli muistuttaa lintuja enemmän ihmistä.
Ei ihme, että kiinnostaa.
Sivilisaatiomme jäljet päättyvät jääkauden jälkeiseen aikaan 8 - 10 000 vuoden päähän. Ihmisapina yht´äkkiä puhui ja kirjoitti pyhää tekstiä. Aihetta oikeasti paneutua tähän, mitä tapahtui ihmiskehityksessä ennen ensimmäistä tunnettua (muinais-intialaista) kulttuuria jääkauden jälkeen?

Ei siinä hiirten vikinät paljon auta. Materialismin kentästä on hävinnyt kokonaisia sivilisaatiota, joiden olemassa olosta tosin ne viimeiset tuntemamme kertovat, mm. Veda- ja Gigamesh-eepos. Gilgamesh kertoo kulttuurillisen taustansa ensimmäisissä lauseissaan; suuren tulvan jälkeen kaupungit rakennettiin uudelleen.
Mutta emmehän me tiedä, mikä se seuraavakaan kukoistuksen aikaa on, joka tulee tämän tämän eurooppalais-amerikkalaisen ajan lopullisen rappion jälkeen.
Luulemme että jotenkin näiden nykynuottien mukaan mennään mukamas vielä aikain loppuun saakka; olemme väärässä.
Ne visiot ovat premisseiltään surkuhupaisia ja sokeita - aikaan sekä nykyiseen paradigmaan tiedonrajoista jumittuneita.

Päivän mietelauseita

Kuusi kymmenestä jenkistä on mieltä, että uskonto on erittäin tärkeä jutska heidän elämässään, mittaa amerikkalainen Pew Research Center.
Tästä syystä massojen silmäänkuseminen uskonnon varjolla on niillä kulmilla ollut niin helppoa, ja uskonnon varjolla myydään mitä vain. Irak-koalition PowerPontit koristeltiin irvokkain uskiskirjasitaatein läpi menon varmistamiseksi.

Pew Research Centerin The Pew Forum on Religion & Public Life -ryhmä tutkii uskonnon ja ulko- sekä sisäpolitiikan suhdetta.
Useimmat ovat haluttomia tietämään mitään uskonnoista nieltyään jöötinsä, koska se voisi vaarantaa heidän uskoaan. Se ei ole terveellistä minkään uskonnon edustajalle, toteaa tutkimuslaitos neutraalisti.

Yleensähän leveän naaman ja kouristuksenomaisen hymyn takana on jotain yksinkertaisia pyrkimyksiä, josei uskonmittausta, niin sitten jotain muuta.
Päivän Wkilieaks-vuodosta seulotun kuitin mukaan naapurin puolustusministeri Sven Tolgforsia oli määrä imarrella Washingtonin-kesävierailullaan v. 2009.
Mielistelyä Ruotsin toiminnasta Afganistanissa tarvittiin, että Ruotsin satsaukset Isaf-joukkoihin nousisivat, ja katso, arvioiden mukaan tänä vuonna 150 miljoonaan euroon, mikä on noin 50 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Miksihän Suomen presidentti ei saa edes kutsua tuonne kaikkein pyhimpään?

Ps.
Euroopassa ihmetellään: Kuinka Helsinki-Vantaalla vain jatketaan lumesta huolimatta? Yleensähän siellä Alman kirjeenvaihtajan mukaan vain ihmetellään, että Suomi ei kuulu Natoon.

Högerspöket försöker hindra Tolgfors från att upprepa andras misstag.

Syvälle menee mutta menkööt - ruutanastrategialla

Konsulttiyhtiö Trainers´House hävitti nyt v. 2010 sekä liikevaihdostaan että markkina-arvostaan neljänneksen.
Se on melkoinen siivu missä tahansa businiksessa.

	Markkina-arvo, milj. euroa 2010e	Muutos-%, 12 kk	Liikevaihto, milj. euroa 2010e	Liikevaihto, milj. euroa 2009	Muutos-%
BioTie	56	-42	3	6	-47
Elcoteq	n.a.	28	1 111	1 503	-26
Trainers' House	25	-16	21	28	-23

Nää yhtiöt ovat tavalla ja toisella tuttuja, ja tulee seurattua vanhasta muistista: Trainers´House se piru osti kuplayhtiö Satama Interactiven, vaikka se itsekin on tavallaan höpöttämisestä ja hypestä elävä firma. Mutta tuosta kaupasta alkoi alamäki. Kombinaatio oli huono, kun kaki turhuuden turisijaa pantiin etsimään synergioita.
Törkykuplien ajan hengenjättiläät olivat jo paenneet satamasta aiheuttamaan tuhoa ja luomaan epäeettistä menoa muihin yhtiöihin.
Taas alihankkijana Nokialla ei ole ollut helppoa enää 10 vuoteen, ja BioTien tie puolestaan on kulkenut kuin riskien päällä aina.
Kaikkiaan parikymmentä Helsingin pörsissä noteerattua yhtiötä menetti liikevaihtoaan, mutta ei tuossa ole millään tavalla merkityksellistä kutistumista kuin tusinalla firmalla.

Ps.
Myös mm. oululaisen Utelan suhteen olen ollut ikään kuin utelias - jotain siellä uuden energiamallin kehittämiseksi yhä tapahtuu /Kaleva.

Pörssin kutistujien kärjen lähde: Facset.

Uncle Sam vil se deg

Norjalainen Aftenposten vetään esiin hyödyllisen Wikileaks-vuodon. Pohjoismaat yhteistyökuvioineen ovat olleet jenkeille ja Natolle oletettua suurempi mielenkiinnon kohde mutta lähinnä kontekstissa huolen aihe.
Pohjolan puolustusyhteistyön ideoinnin aikoihin muutama vuosi sitten Norjan Natokuntoa ehdittiin epäillä jo siinä märin, että
Yhdysvaltain Norjan-suurlähettiläs (Benson K. Whitney) puki huolen sanoiksi vuonna 2008, että josko Setä-Samuli muistuttaisi Norjalle "mistä sen turvatakuut tulevat". Viittaa ihan jonkinlaiseen kotiläksyyn.

USA bør minne Norge på hvor landets sikkerhetsgaranti kommer fra.

Uncle Sam voi toki maalata myös pelkoja, miten maa ilman länsiliittouman seuraa leimautuu Valko-Venäjään tai Ukrainaan. Kuten meillä vasta se paksu juoksupoika taas päästeli.
Oikeasti sen syvempää tämän kansan enemmistön halveksuntaa saa hakea - aivan kuin enemmistön kannalla ja tahdolla ei olisi mitään merkitystä, ja puoluejohtajien tulisi vain kaikesta demokratiasta ym. huolimatta ohi äänestäjiensä vehkeillä jotenkin Naton menemiseksi?
Hyi helvetti.

Tämä Natoa huolettaa: Sverre Diesen, Håkan Syrén ja Juhani Kaskela v 2008. Kuvasiteeraus: aftenposten .no.

Poliisitoiminnan ja uutisoinnin priorisointi kateissa

Etusivun uutinen STT:sta kertoo 30-vuotias tyrnäväläis-mies on valmistanut pontikkaa viitisen litraa, ja toinen mokoma tavaraa on siellä odottanut höyrystämistä.
Tämä on uutisena samaa luokkaa kuin kotikasvattajien perässä juokseminen koirien kanssa. Poliisi on näistä hommista kuten myös erilaisesta takaa-ajomittelöistä autolla kiinnostunut, ja myös informoi auliisti tiedotusvälineitä (etenkin jos sattuu ajoskapat voittamaan). Näin usein luodaan lisää keinotekoisia vaaratilanteita.
Kaikki on tarpeetonta siihen nähden, että kaikki resurssit olisi turhan nuuskinnan ja autourheilun asemesta (vars. jos pakenijan rekkari on jo tiedossa) mahdollista keskittää oikeasti vaarallisiin operaatioihin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnasta.
Nyt on pääkaupunkiseudulla kiinni neljä huume- ja asekauppaan erikoistuneen bats-jengin jäsentä. Uutinen joka muuten oli IL:n oma.

Deaktivoituja aseita aktivoimalla, ja myymällä elää, tietää alamaailma. Voimattomalla ja ilmeisen korruptoituneella poliittisella järjestelmällä ei riitä papua aselain kiristämiseen, vaikka muusta oli puhe, ei edes rangaistusten tehostamiseen.
Priorisoinnista taas ei ole puhunut kukaan, vaikka muutama litra ponua tai pari grammaa maria tulisi depenalisoida puuhasteluna, jota nyt voisi verrata esimerkiksi kirpputorimestojen pitämiseen.
Siitäkin voi jäädä muutama euro valtiolta saamatta, ja kukaan ei älise.

Mtv3:n kuvassa Konemetsä - poliisin jok´voutinen bravuuri näyttävine ratsailuineen. Mitähän jos jossain Roskildessa kytät olisivat yhtä juntteja?

Forever

Pikkujoulut Petosella äityvät väkivallaksi, ja puukko heilui.
Samalla valtio-opin professori Matti Wiberg oppilaineen toteaa, että viranomaiset avoimuussäädöksistä piittaamatta pimittävät tietoa - tuossakin HS poliisikiertoa soittaessa.
Lehti on selvästi saanut skuupin, mutta viranomainen ei paljasta, milloin tämä (spontaanisti esim. ryypyn pituudesta alkanut) puukkohippa numeron käsittänyt kulman pikkujoulu alkaa ja milloin se päättyy.
Myös Wibergin nerokkaassa koejärjestelyssä suurin osa viranomaisista vastasi puutteellisesti - ja toimi välinpitämättömästi, epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti.
Yleisen elämänkokemuksen nojalla se kemu päättyy, kun juhannuksen vietto alkaa. Ja taas kun se loppuu, alkaa joulunodotus pikkujoulujen viettelyjen kera. Niin yksikertaista se on. On siinä tietysti välissä pienempiä ajoja, kuten kevätkauden avaus, joka ennen vietettiin Vänärillä.
Vaan nyt on keskusta kuollut.
Ja sen torinalus parkkikin kiiinni - viime joulunaattona poliisi antoi petosen-keskustan sekaremmin siellä lämpimässä syödä ja juhlia. Metsäeläimillekin ollaan hyviä jouluna, joutoaikana.

Päivi Heikkilä-Halttunen, toim.: Joulun lumoa.

Nato-haukan paluu (vanhoin lauluin)

Suomen hidas reagointi sotilasliitto Natoon liittymiseen koskevissa kysymyksissä riepoo taas vaihteeksi Nato-haukka Ahtisaarta.
Vaivoin pidätelty haukkaluonto pääsi valloilleen Ylen Ykkösaamussa.




Vanha virsi, brändihöpinä jostain Suomen ulkoisesta kuvasta patistaa taas

päättäjiä pohtimaan, haluaako Suomi olla samassa joukossa Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa.

Vanhat olkiukot. Jos verrattaan, oikeasti tarjotatan Itävaltaa, tarjotaan vaikka Sveitsiä.
Ja mitä tää horina Venäjästä ja muusta on, aivan sen mukaan pistäisi pelata, mistä se siellä tuulee milloinkin. Suomen linja on Suomen linja.
Uutta asiassa taas voisi olla esimerkiksi mahdolliset Wikileaks-paljastukset nobelistimme taustavaikuttajista Washingtonissa - Guardianin mukaan viitteitä Nato-haukkamme peräti lämpimistä länsisuhteista vilisee siellä täällä. Ja välillä taas potkitaan vähän persiille kun tuloksia ei synny edes kotomaan suunnalla.

The Guardian laatiman indeksin mukaan Ahtisaari mainitaan 1 167 Wikileaksin vuotamassa dokumentissa. Wikileaks luovutti aineistonsa etukäteen mm. juuri Guardianille. Setä-Samulin asialla häärivä toimeksiantotoimisto Crisis Management Initiative on vielä indeksi erikseen.

Kuvitus: Voiman 9/2008 kansi.

Rokkijätkän kuolema

Kävi niin, että kuolo korjasi freekin.
Pinttynyt narkkari Captain Beefhear (Don Van Vliet) kuoli 69-vuotiaana Kaliforniassa, missä eli koko elämänsä. Hän oli Zapan löytö mutta ne yleiset syyt jotka johtivat myös mm. Lowell Thomas Georgen (1945–1979) ulkoistamiseen bändistä pätivät myös tässä.

The Magic Band soitti progea ja psykedeliaa. Ja sisältö oli vähän niin kuin polkkaus, tajunnan virtaa; tuuli tuo ja viima vie.
Sanoista, niistä jotka sylki suuhun toi, kuului sekä taivaallisen rauhan aukion että syvän meren kaikuja [huom. slang, merk.].
Ei niin etteikö pihvisydämellä olisi pysynyt kahvikuppi aamuisin kädessä. MS-tauti mutta se myös maalasi musavirran ehdyttyä.
Se oli hänen tiensä, valon ja pimeyden rajalla.

Iso osa taiteilijoista - on nyt todettu - ovat diagnosoitavissa myssyhinkaloiksi. Eihän näitä vanhoja edes syynätty niin tarkkaan.

Murinaa tieteestä

Teoriaherra on tehnyt tiedettä koiran luunvartioimismurinansa. HS:n keksi kivan noston.
Sanon suoralta kädeltä, ikäni koirien kansa eläneenä, että ei tunne tiede (taaskaan) riittävästi, tuskin lainkaan erityistapauksia. Tarjolla vain mittoja ja jotain yleistä suuntaa.

Eritystapaus on esimerkiksi karkkis, karkeakarvainen mäyräkoira.
Tässä kokeessa koirille näytettiin toisten koirien kuvia heijastettuna valkokankaalle mutta yhdisteltynä taustalta kuuluvaan murinaa.
Toisessa reunassa kenttää oli pienen koiran kuva (säkä alle 52 cm) ja toisessa alareunassa taas näkyi saman koiran kuva suurennettuna (s. yli 60 cm), ja murina kuului koirien välistä käsittäen sekä pienten että suurten koirien murinaa.
Koira osasi tässä eräänlaisessa sokko-valintatehtävässä yhdistää murinan oikeaan murisijaan.

Minulle tilasto, kvanti-, ja kvali kursseilla opetettiin, että aidosti kiinnostavat ilmiöt jäävät menetelmissä helposti esiin seuloutumattomiksi. Itse tekisin tuossa kokeen pienen ja kovalakoisen kansa, joka voi hypätä pelotta 1½ metriä ja purra, ja taas metsästää villielikoita joita suuremmat koirat pelkäävät.
Ehkä murinassa toimii nyansseja, jotka paljastavat myös koiran sisun ja pelottomuuden?
Empiirinen tarkastelu riittää alkuun. Tosin ei tuo koejärjestelykään olisi nyt niin kummoinen toistettava. Periaatteessa se sallisi mahollisuuden, jossa karkkista erehdytään luulemaan isoksi visuaaliversiokseen.

Kuvasiteeraus (laki tekijänoikeudesta 22§): lähde.

Kvanttiloikka v. 2010

Kvanttimekaanisessa minimienergiatilassa liikkunut 60 mikrometrin koekappale tyhjensi tiedepajatson tänä vuotta. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa, joten aivan silminnähtävää havaittavaa materiaa tämänkään hiukkanen ei edusta.

Ei mitään, sanottiin poikapurukassa sivuhuomion jälkeen kun jutussa paras osa oli vielä tulossa.
Nature raportoi (July 17 issue) Kalifornian Santa Barbaran universtaan tutkijoiden Andrew Clelandin ja John Martinisin alumiininitridistä ja alumiinista tehdyn koeympäristön, jossa Al-Ni- pietsosähkömateria saatiin toimimaan kvanttiteorian mukaisesti.

In quantum mechanics the energy, or amplitude of motion of this pendulum, only comes in finite steps, in quanta.

We first carefully prepared the resonator in these quantum states, and showed we could do this controllably and then measure the states. Then we 'kicked' the pendulum directly, a method where the amplitude can take on any value, and appears to not be limited to these quanta. But when we look at the resonator with our qubit, we see that the amplitude does come in steps.

Science palkitsi nyt kvanttimekaniikan sovellusten konkretisoinnista.
Odotukset kuuluvat olevan korkealla, kunhan muistamme, että kvanttimekaniikka toimii pääasiassa omassa mittakaavassaan, ja sen todelliset hyötysovellukset kuten laser ovat tulleet jo tutuiksi. Informaation siirto, teleportaatio, onkin mielenkiintoisin alue newtonilaisen fysiikan lakeja rikkovista sovelluksista.
Molekyylin ja atomin informaation siirto tietysti tulee kaikkein mielenkiintoisimpana. Uutta kuuluu kunhan julkaisevat.

A close-up of one of the circuits used in the quantum mechanics experiment. Credit: UCSB photo.

Evolutiivisessa säätötilassa

Se pönäkän jätkän kansatalouden kasvuennuste poikkeaa alakanttiin useimpien ekonomistien näkemyksistä.

Sellaisena se kuitenkin, tarkoitetusti tai tiedostamatta, palvelee myös valtionvarainministeriön virkamieskunnan uusliberalismista sävynsä saaneita ideologisia näkemyksiä.

Niillä vain useimmilta löytyy SDP:n jäsenkirja taskusta, minkä Erkki Tuomioja korrektisti tuossa kritiikissään jättää mainitsematta.
Kun big boss -tyyppi Raimo Sailas ilmestyy maneereineen pökästelemään julkisuudessa, siitähän se tiedetään, kuten Eki kirjoittaa että puolueet ovat olleet tottelemattomia.
Uuslbertalismi on merkillinen ideologia: se voi naamioitua harmaaksi "tosi asiaksi", se pystyy muuntumaan luvuksi, jotka osoittavat jotain, ja muka vieläpä perin vaihtoehdottomasti. Konservatiivien liiveissä uuslibertalistit uivat uskoen etteivät nuo lainavaatteet edes erotu.
Mutta ihmisyydeksi tekeytyneenä en sitä uskoa ole vielä tavannut.

On politiikan häpeä, että puolueilla ei mielikuvapolitikoinnilta riitä aikaa ja tahtoa pitkäjänteisten ja kestävien tavoitteellisten toimintaohjelmien laatimiseen.

Hyvä, Eki. Mutta oletko ajatellut ikinä, että tyhjästä on pirun paha nyhjäistä.
Me pistäisi ensin briifata kohtaamaan se, miten millä maneereilla virkamiespolitikointi kaappaa vallan parlamentaristiselta päätöksenteolta ja ottaa menon ohjaukseensa. Mediaakin he siinä, totta, ruokkivat taiten ratsastaessaan politiikanvastaisen aallon harjalla.
Evolutiivisesti katsoen heidän tulee niin toimia: vain näin löytyy vastapuolelle - lopulta - kova kovaa vastaan.

Jotenkin tulee mieleen, kuinka pedofiilit mahtailevalla auktoriteetillaan pitävät hallitsemansa yhteisöt hiljaisina, kurissa ja nuhteessa - voidakseen itse jatkaa "valitsemallaan tiellä". Asiantuntevuus velvoittaa.
Nukkuvat hyvin, kuten he(kin) ehkä kertovat. Psykopatiamainen rakennelma antaa itsestään kuvan aukottomana, mitä se ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan vaiennetussa lähipiirissään.

Post scriptum
Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Osmo Soininvaara esittää Hufvudstadsbladetissa samansuuntaista kuin Ekikin.

Setelirahoitus on kirosana päivälehdessä, eikä se tietenkään kata budjettivajetta. Mutta sitä tarvitaan, jotta pääsemme laskusuhdanteesta.

Se on kuin aspiriini mutta siis joskus voi olla tarpeellista. Edelleen Odea

ihmetyttää poliitikot, jotka pimittävät tietoa ja luulevat, että äänestäjät ovat hölmöjä.

Aika ideaalin kuuloinen tuo tila, jossa poliitikot olisivat itse kuitenkin perillä substanssista. Mainostoimistoissa linjavetäjinä toimivat art directorit ja copyt kai ne tässä ovat pullonkaula, jonka jobi on generoida puppugeneraattoreita ja muotoilla, miten asiat, jos veroja täytyy nostaa ja kuluja leikata, kerrotaan.
Arvattavasi esitys on: ei mitenkään, ajetaan vaalien yli. Ja sen jälkeen annetaan virkamiesten tehdä, mitä virkamiehen on tehtävä.
Tässä tulemme taas samaan johtopäätökseen, että vm voi sotkea nyt kuviot, ja pseudoehdottomilla yks´oikoisilla taskulaskin-malleillaan pakottaa poliitikot ja puolueet esiin omine ajatuksineen.

Piirros Robert C. Crumb.

Vapautta järjen käyttöön vaati jo Marx

Peruskoulun uudeksi tuntijaoksi suunnitellussa esityksessä uskonnonopetuksen määrä on Suomessa yhä suhteeton verrattuna yhteiskunnallisiin aineisiin.
Suomen peruskoulussa opetetaan enemmän uskontoa kuin historiaa ja yhteiskuntaoppia yhteensä, vihreä ministeri Tuija Brax arvostelee.

Jos ymmärsin, vihreiden mielestä tuo vieraannuttava kumijeesusoppi on ja osapelittäjänä siinä, että suomalaisten lasten kiinnostus yhteisiin asioihin on Euroopan alhaisimmalla tasolla. Taideaineita ei juurikaan kehitetä kiinnostaviksi.
Paitsi uskonto syö tunteja kipeästi nykymaailmassa kaivatulta ymmärrykseltä, se dissaa yleistä uskottavuutta vaikutelmalla, ettei missään koulun opettamassa asiassa ehkä ole kuitenkaan järkeä sen enempää kuin maatuneille ruumille luvatussa ylösnousemuksessa.
Näinhän se voi osin ollakin, historia aikanani oli keskiajan Ruotsin triviaalien asioiden ulkoa pänttäämistä. Tulivat tunnit täyteen, ilman että olisi tarvinnut kajota mihinkään olennaisen esim. sen saman 20. vuosisadan sotiin Suomessa.
Sen asemesta opettelimme tiukkaan Thermopylain solan asioita. Unohtui kertoa, että persialaiset osasivat lukea, ja jo 900-luvulle tultaessa lukutaito oli yleinen. Bagdadissa toimi parhaimmillaan 500 kirjakauppaa. Lääketiede, luonnontiede, tähtitiede, filosofia ja matematiikka olivat satoja vuosia länsimaita edellä, ja ilman tuon ajan arabiankielisiä käännöksiä olisimme menettäneet antiikin filosofian klassikot, Aristoteleen.
Ei tätä vieläkään opeteta vaikka syytä olisi - väkivallan mallien ja länsimaisen historian vääristymien ihailun asemesta.
Tästä arabismin kultakaudesta olisi mahdollista jatkaa eteenpäin itään imien järjellistä, kausaalista maailmanymmärrystä, joka koulu-uskon asemesta päinvastoin voisi jopa vähentää eksistenssin angstiamme. Siihen emme tarvitse erilleen elämästä kapseloitua uskontoa: yksin kulttuurin, sen historian ja filosofian ymmärtäminen riittävät.
Näin aukeaa, jos hyvin käy, elinkaaren taju, myös se, kuinka kulttuurin rappio ja degeraatio toimivat fundamentalismin premissinä. Ehkä kaupunkilainen koulu ja kepulandian oma sellainen olisivat mahdollista eriyttää toisistaan? - yksinkertaisesti valinnanvapautta lisäämällä.

Omar Khayyam.

Se ei mee pois

Nu anmäls H&M igen för sina magra modeller.
Nämnden fällde reklamen för att modellen var extremt smal och det hade betydelse att hon var ung, säger reklamombudsmannen Elisabeth Trotzig i Aftonbaldet.

Ajattelin, että etiikkaan, eettisyyteen liittyvät ongelmat ovat ohi Hennes & Mauritzilla. Piru, eivät ne olleetkaan, ja myös Suomessa saa H&M saa tilaa, ihan kuin täällä ei olisi omia lastensuojeluviranomaisten laiminlyömiä suvikoposia.
Lastensuojelukysymykset ovat vakava asia, ja muoti on juuttunut noiden elävien luurankojen käyttöön vaateripustimina.

H&M:n mainoskampanja näkyy myös Suomessa: mallien Fei Fei Sunin ja Du Juanin painoindeksit ovat vain 15,9 ja 15,7.
Sairaalloisen alipainon raja on 14,99. Ja kun alkuvuoesta H&M:n 21-vuotias Chanel Iman (kuvassa), jonka painoindeksi on 16,6, hankki yhtiölle kuluttajalautakunnan huomautuksen, H&M kertoi, että jatkossa se välittää vain positiivista ja tervettä naiskuvaa.
Pahenee vain.
Se oli sellainen niin kuin nistin lupaus.

Tiedän, täst´ei kanttaisi keuhkota, jos tuo kausaalisuus anoreksian ja mallivaikutuksen välillä olisi epäselvä. Sitä se ei valitettavasti ole, vaikka sairautena syömishäiriöt ovat toki pelkkää mallioppimista syvempi, vakava fyysis-henkinen häiriö.

Kuvasiteeraus: Demi.

Katudiileri ja makroteorian kriisi

Alkoholimainonnan aikoja radiossa ja televisiossa kiristetään & lyhennetään sittenkin lailla. Tämä koskee myös mainosten sisältöjä, joita on määrä paitsi rajoittaa myös valvoa mainontaa tehokkaammin.
Lopulta.
Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa soutamisen ja huopaamisen jälkeen, että nykyinen laki ei sitten olekaan

täysin onnistunut estämään alkoholimainonnan kohdistamista alaikäisiin.

Ziisus! Miten sellainen joka kohdistuu ko. kohderyhmään menekin lisäämiseksi ja voiton lorottamiseksi, voisi jotenkin samalla estää sitä? Kehysteoriaa tähän ei taida löytyä.
Vielä alkuviikosta lobbaamisessa ja lähinnä kokoomuslaisena suojatyöpaikkareservinä kunnostautuneella Panimoliitolla oli ulostulo. Sen mielestä

alkoholimainontaan ja valvotaan liittyen keskustelu uusista rajoituksista on pistänyt alan yritykset miettimään, mitä ne itse voisivat asian eteen vielä tehdä.

Tämä oli viimeinen yritys viime maanantaina vesittää lakiesitys ottamalla omaan harkintaan noinkin robusti asia, jossa pelissä ovat lapset ja teinit, joille "taivaallista makua ja elämyksiä" on myyty jo useamman kesän ajan.
Viime kesänä ulkomainoksista vielä hämärrettiin ne viimeiset kriittiset merkit, joista kävi ilmi, että kyseessä on alkoholijuoma, huume.
Ihmettelin, miten tämä on edes mahdollista sivistys- ja oikeusvaltiossa?

Nyt sitten kun laki ajaa päälle kysytään viime tipassa, mitä voisimme tehdä itse?
Hmm... tuolla katudiilerin moraalilla, että mitä? olisikohan haulikon piipun sovittelu suuhun, mitä?
Oikeasti,
entä tiedä, onko tuo "itsetekeminen" tarttunut syksyltä; sen wanhan Hannes Mannisen typo, että rikolliset tai heidän lähiluottokuntansa poliisin resurssien säästämiseksi tutkisivat rikoksensa itse, tiedä. Oli se ainakin pahojen pilapiirrosten innoittaja.

Ihmiskäsitys

jossa ruumis muka ei tiedä, mikä se on, ja miksi alkaa oirehtia, voi johtaa materialismiin jossa sitä lääkitään tai stimuloidaan tilapäisen helpotuksen toivossa.
Se tehdään peittäen alle alkupäisen oirehtimisen syy. Esimerkiksi epäeettisen työn heijastus ruumin kokonaisekologiaan on juuri tällainen reaktio.
Jos tämä fyysinen kärsimys ja oire poistetaan, ihmistä, hänen resurssejaan syövä duuni voi jatkua. Päälle ajetaan ärsykkeitä ja psyykkaus, jolloin syvempi oivallus ruumiin viestistä jää vaille vastinta.
Okkulttisesti katsoen manipuloinnin seurauksena maaelämän alkukuva, sen elinajaksi tarkoitettu energia alkaa huveta, jos tämä itsepuolustusmekanismi on murrettu. Kyllä, kyseessä on eri konteksti mutta sama alkukuva, johon kohdistuvasta elinvoiman riistosta Jan van Rijckenborgh varoitti. Nyt tämä meno vain on megaluokassa ihmiskunnan upottua pelättyäkin syvemmälle materialismiin.

Joku reiki-puoskarointi ja läntinen nappiteollisuus ovat tässä suhteessa samalla asialla - ei niiden koulujen ihmisten olisi juuri syytä käydä toistensa kurkkuun.
Samaa sukua on kirkas valo -hoito, jota käytetään kaamosaikaan, ja perustuu vieläpä selvemmin ajatukselle että ihmisellä ei ole sisäistä valoa. Se annetaan ulkoa.
En tiedä, toimiiko Valkee Oy:n kehittämä kirkasvalokuuloke, jonka "uuden sukupolven kirkasvalolampun" toimintatarkoitus on sama kuin silmän kautta aivojen pineaaliksen toimintaan vaikuttavalla korkeataajuisella keinovalon stimulaatiolla. Tuossa valo vain tulee korvanappien kautta aivoihin.
Mitä kautta ja missä muodossa doping vedetään sisään, ei mielestäni muuta douppauksen perusideaa.
En tiedä toimiiko tuo valonohjaus aivoihin, ehkä, mutta perusfilosofia ja ihmiskäsitys vaikuttaa olevan sama, että ruumis on väärässä, ja siksi sitä on stimuloitava (ja kukkaroa ohennettava).

Hankkeen rahoituskierroksilla näkyvät nimet eivät myöskään yllätä. Ihmelääkekauppiaita.
Sävy on ja jotenkin samoin lupaava kuin 1930-luvulla hermoston rahoittamiseen tarkoitetuilla radiun-mainoksilla Suomen Kuvalehdessä. Pahimmillaan moska todella säteili y-taajuuksilla, siis radioaktiisesti, ja vaaransi terveyden.
Taitaa tässä olla muutakin yhteistä:

Ensimmäisellä kerralla neljä minuuttia riittää. Tulee pääkipu, valkoinen naama ja huimausta. Seuraavana yönä uni loppuu jo aamuneljältä. Testaus loppuu siihen.

Mutta toinen testaaja saa kicksit: kahdeksan minuuttia korvavaloa aamupäivällä ja yksi kerta tuo jo huippuolon.
Pienen eglandula pinealis -nimisen aivojen rauhasen stimulointia on tutkittu, eritoten Ruotsissa. Sehän on tiedettä, ja tavallaan verifioi René Descartesin teesejä tämän käpymäisen pienen elimen hormonaaliseen tasapainoon tai tasapainottomuuteen vaikuttavasta roolista henkisen ja fyysisen solmukohtana.
Descartes ei ruumiin ja hengen filosofiassaan paljon erehtynyt - kun ohitamme kaukaisessa tulevaisuudessa aivokeskisen materialismin, pinealiksen välittäjämerkitys käy entistä selvemmäksi.

Maailman innokkain reppumies

Somalia is the last and most dangerous country on my list and once I'm here in Mogadishu, I feel I made it, Mike Spencer Bown said, explaining that he has already travelled to Iraq and Afghanistan.

Ei käy kateeks.

Vieraus suomalaisessa kansankodissa

Valtakunnallisessa nuorisofoorumissa julkistettiin aineisto, jossa T-Media ja Taloudellinen tiedotustoimisto tutkivat syys-marraskuussa 16-21-vuotiaiden mielipiteitä politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Tuloksista ilmenee, että kiinnostus ja puoluepolitiikka eivät kohtaa. Puolueilla nuoren maailmassa on yhä laskeva trendi.
Ja se ei ihmekään, sillä samasta tutkimusaineistosta käy ilmi, että itse pliittise kysymykset, joita puolueet vieroksuvat, voivat taas kiibnostaa nuoria.

Poliittinen ajattelu ja läänitys ovat urautuneet malliinsa kauan sitten, nuorille yhtä tyhjän kanssa miten ja milloin. Ei kiinnosta, ja jos siihen keskelle vielä pannaan v-sana.

Yksi suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa kehittynyt erikoinen ilmiö on avoimelle lupauksella, jossa ei luvat mitään, toiminen.
Ääni annetaan eräänlaisen vaikutelmista syntyvän luottamuksen pohjalta - että myös tärkeät politiikan kysymykset tulevat hoidettua. Tämä itsensä myyminen imaginaatiolla on poliitikkojen kannalta paras mahdollinen ja helpoin tapa toimia ikään kuin avoimella valtakirjalla erinäisissä kysymyksissä, mielensä ja vaikuttimiensa mukaan.

Nuoret eivät tuota niele, eivätkä he osaa linkittää yksittäisiä poliittisia kantoja puoluejärjestelmäänkään. Puoluekantaa taas harva muodostaa: puoluepolitiikka ja sen jargonit eivät kiinnosta kuin 10 prosaa kohderyhmän nuorista.

Politiikkaan sekä puolueisiin liitettyjä mielikuvia värittä vieraantuneisuus. Johtava tutkija Mikael Thuneberg T-Media Oy:sta anoo, että selvälle enemmistölle 18v. täyttäneitä puolue- ja ehdokasvalinta on vielä täysin auki.
Ei ihmekään, miljardipuuro ja teennäinen syyttly entisten ja nykyisten vallanpitäjien väillä vaalipaneeleissa tuskien selventää kuvaa.
Mutta onhan siellä muitakin, nyt, onneksi.
Osin totuuden etsintä on tabu asia niin uskonnossa kuin historiassa taikka vaikkapa vain tietotekniikassa.
Peruskysymyksiin on ikään kuin lyöty jonkinlaisiin institutionaalisiin sopimuksiin perustuvia vastauksia, ja näitä on tarjottu, ja yhtä tarjotaan nuorille vakvalla naamalla nieltäviksi.
Sen minkä he ovat tehneet uskonnolle (kats), he tekevät myös politiikalle.
Keskustelin tuossa sattumalta erään ay-pomon kanssa, ja tuli vasemmistonuorten ehdokas, joka hänen mukaansa "sekopää". Äijä kuumeni, vähän päissään, ja kohta ay-mies ilmoitti että minä ja olen sekopää.
En pyytänyt avaamaan termiä, mutta ilmeisesti kyseenalaistajaa, urautuneiden puolue- ja ym. raja-aitojen kaatajaa, se meinaa.

Tutkimuksen mukaan sosiaaliseen mediaan olisi menoa. Yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua halutaan sinne, missä sitä voi suoraan myös kommentoida - kaksisuuntaisesti.
Ei uskoisi että tuohonkin toteamaan tarvitaan tutkimustietoa.
Keskustelu tuntuu monista mieltä kääntävältä, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla alkanut.

v. 1969 Björn Wahlroos sekä Leif Salmén olivat Helsingissä Esplanadin puistossa. Kuva: Caj Bremer.

Alla: nuorison poliittista osallistumista tutkinut Kari Paakkunainen puhumassa nuorille (v. 2005).

Tämän siitä saa

Jatkosota on kuin huuliherpes, joka ilmestyy itsepintaisesti naamaan, vaikka päälle levittäisi mitä taikasalvaa, tuumii Lyytisen Jaakko /HS.

Entinen gonzojournalismin tähti Ylkkäri kysyi 240:ltä Helsingin yliopiston pseudoakateemiselta, mitä he tietävät Suomen sotahistoriasta.
Vastaajista 36 prosenttia ei tiennyt, että Suomi luovutti juutalaisia Saksaan jatkosodan aikana. Yhtä moni oli sitä mieltä, että jatkosota oli erillissota Neuvostoliiton kanssa eikä osa toisen maailmansodan tapahtumia.
Tulo puhuu puolestaan.
Olisi jäänyt vähälle huomiolle niin Ylkkäri kuin Lyytinenkin, jossei Lippos-Paavo tullut hätiin. Lipposen eduksi on sanottava ettei hän itse yo:na ollut ollut silmään kustu, vaan oli jo menossa sivariinkin, mutta häpäe Iijokien suvulle mutsinsa puolella olisi ollut liian suuri. Hän lupasi tulla priimuksena takas SAintistä.

Anyways. Jaska sanoo, että se

olis parempi, että luopuisimme sievistelevistä kiertoilmauksista ja tunnustaisimme, mistä jatkosodassa oikein oli kysymys ja miten syvästi sodat ovat vaurioittauneet suomalaisia sukupolvia. Sen tunnustaminen ei tee sankarivainajista sotarikollisia.

No, ei mutta Milgramin kokeessa kokeenjohtajan apulaisiksi väärtejä kylläkin.
Onko tuo osa ihailtava? Eivätkö ne jotka kieltäytyivät yksilöinä lähtemästä natsien kelkkaan ole melkoisia kunnian miehiä?

Mutta mitä sanoo Hesariin vastineen rustannut Lipponen, hänen mielestään mielestään Lyytinen "on kokonaan menettänyt historian tajunsa leimatessaan Suomen Hitlerin liittolaiseksi toisessa maailmansodassa."

Lipposen mukaan Suomi oli "rajatussa yhteistyössään" natsien kanssa yksi niistä monista pienistä valtioista, jotka jäivät jalkoihin siinä tapahtumien vyöryssä, joka käynnistyi länsivaltojen petoksella, kun ne antoivat periksi Hitlerille Munchenin huippukokouksessa 1938. Silloin ei myyty vain Tsekkoslovakia, vaan meidät myös.

Tuo myyttinen, lähinnä vainoharhaisuudesta kumpuava kertomus yleensä jatkuu sillä, ettei NL halunnut talvisodan alla aluevaihtoneuvotteluilla muuta kuin syyn sodalle.

Vaikka valtioiden, Suomen ja NL:n, maaraja-näkemysten väliin jäi lopulta vain parikymmentä kilsaa ryteikköä - olen nähnyt ne mestat.
Ja taas meriraja: Miksi Stalin kävi sitä yötä myöten suuresta Suomenlahden kartasta läpi yhä uudelleen, "tarvitsetteko tuon saaren, entä tämä luoto?", kysyen?
Miksi ulkoministeri Erkko sanoi Paasikivelle, NL:n bluffaavan sodanuhalla, jos kerran sodasta oli jo (jossain) päätetty?
Miksi Lipponen ylipäätään puhuu ajasta talvisodan (30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940) alla, vaikka puhe tekstissä, johon hän vastaa, oli jatkosota-nimen (25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944) saaneesta hyökkäyssodasta? kartoissa ja eritoten puheissa Suomen raja oli vedetty Uralaille.

Lipponen tuntee asian, miten IKL ja AKS olivat muka rajatussa yhteistyössä natsien kanssa. Minä en: ne arkistot tuhottiin muutamassa tunnissa, kun laki kriminalisoi ko. järjestöt. Suunta-julkaisun rekisterit ym. paloivat alle tunnissa.
Siellä oli mielenkiintoisia nimiä täältä päin, mm. joku mun sukuun naimakaupalla tullut iikolli-natsi.
Meillä ei ole mitään anteeksipyydettävää yhdeltäkään valtiolta, Lipponen puhuu suurella suulla. En ole koskaan kuullut hänen pyytävän mitään anteeksi, en edes silloin kun hän suurvallan vieraana kahdeksan vuotta sitten yritti sitoa Suomen kansavälisen lain vastaiseen toimintaan ns. Irak-koalitiossa.

Miten noin niin kuin eettisesti kestävää on se, että Syomi kieltäytyi jo tuon "rajatun" asevelisodan alussa (elokuu v. 1941, kats. Jokisipilä, 2004, 162-163) liittoutuneiden tarjoamasta rauhasta ja paluusta v. 1938 rajoihin - ja taas näin tuki vuosikausia natsien hirmuhallintoa? Tuellaanhan Suomi osaltaan mahdollisti natsien laajamittaiset rikokset ihmisyyttä vastaan.
Tietysti siihen sanotaan, ettei juutalaisten kohlaloista tiedetty, mutta niin sanoivat natsihallituksen ministeritkin. Olivat Aatun suggeroimia hyväuskoisia hölmöjä.

Viite: Jokisipilä, markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.

Kaksoisolentoa ei tarvitse kaukaa hakea

Anssi Vanjoen kaltainen keskinkertaisuus on paras heppu materialisoimaan ihmiskehityksen tulevaisuuden.
City-lehden haastattelussa Nokian Mobile solutions -yksikön entinen johtaja maalaa visioita vuoteen 2020.
Muka ihan joku testamentti.

Siinä seisoo, mitä 10 vuoden kuluttua tuon prognoosin (§5) mukaan on meno: muun muassa virtuaalinen kopio, kaksoisolento, jolla on oma tahto:

Tulevaisuudessa hengaamme verkossa joka hetki, jopa silloin, kun emme itse ajattele tekevämme niin. Passiivisten, tylsien Facebook-profiilien sijaan meillä on aktiivinen profiili, eräänlainen virtuaalinen kaksoisolento. Kaksoisolento valtuutetaan toimimaan edustajanamme tietoverkossa. Se pystyy opettelemaan itsenäisesti kokonaan uusia asioita matemaattisen algoritminsa avulla. Se ei ole riippuvainen käskyistämme.

Sanoisin, että Vanjoki ei ole se velho joka laittaa evoluutiokoodin toimimaan avatarissa.

Tulevaisuudessa esimerkiksi City-lehden verkkoversiossa tieto ja mainonta muodostavat luontevan sekamelskan. Lopulta niitä ei voi erottaa toisistaan.

Tai juuri päinvastoin, selväpiirteinen erottelukyky kehittyy tuossa paineessa, joka uhkaa suggestiollaan mielen itsetietoisuutta.

Kaksoisolentomme on niin älykäs ja sen esittelemä mainonta meille niin kiinnostavaa ja relevanttia, että mainokset tuntuvat meistä tiedolta.

Kaksoisolentomme tekee sitä aina, harhauttaa, se on visuaalisen mielentodellisuuden olento Guardian of the Threshold - kuva karmastamme, tuonenjoen märkähattupaimen, kynnyksenvartija, joka esittäytyy yksilölle paljaana vasta korkealla hetkellä kun mitataan pyrkijän kyky, valmius initiaatioon.

Silloin kaikessa tiedostamisessa, päinvastoin kuin mitä Vanjoki kykenee päättelemään, ei ole enää mitään suggestion vaikutusta (vakaan pyrkijän alitajunta on tästä tarkka), eikä riippuvuutta mihinkään. Addiktiot ovat rauenneet ja tietoisuus, tahto, ovat itsessään vapaat.
Muuten, tämä mm. Bernard Lievegoedin ansiokkaasti kuvaama prosessi ei ole hyvin yleinen niidenkään keskuudessa, jotka tuntevat asian teoriassa tai siis tunnistavat kirjallisten ja taiteellisten kuvausten totuusvoiman intuitiollaan.
Jos toisin olisi, maailma myös olisi aika eri näköinen.

Tai sitten löytyy kokelaita, joilla H-hetkellä ei olekaan aivan kaikki okei, vaikka olla piti. Joidenkin valveutuneiden skeptikoiden (en halua heitä osoitella) sinänsä avoimista rajatilan kuvauksista käy hyvin ilmi, että he lienevät jo kohdanneet tämän kaksoisolentonsa, joka elää kaikesta siitä, mikä on vielä vailla sovitusta, tai uhkaa mielen toiminnan täyttä itsetietoisuutta.
Silloin tässä uudessa elämässä tarvitaan puolustusmekanismi, ja se on tuon sielullisen todellisuuden ulottuvuuden kieltäminen, brigh-tietoisuus.
Minän puolustus vapauttaa ainakin yhdeksi elämäksi "unihalvaus"-vuorovaikutuksesta tietoisen ja tiedostamattoman rajalla. Tiukka orientaatio kapseloi sen, mikä riehuu alitajunnassa, ja se ei kauaa kykene enää tunkemaan päivätietoisuuteen mutta ei juuri uniinkaan. Koska kirkkaan tajunnantilan yksilö voi tahdollaan ulottaa myös laajempaan tunnekirjoon unimaailmassa - saavuttaa herruus tajunnan virrasta.
Tämä on korjaava tie.

Dos. Martti Lindqvist käytti norjalaisen Edvard Munchin teoksia kuvaamaan varjominän hiipivää läsnäoloa, mm. Puberteettia.

Kauheaa sosialismia

Kyllä sinne jää vielä ymmärrettävää, perusteli Ulf Sundqvist, jos kouluissa vähän yhteiskuntaa lähestytäänkin opetuksen keinovalikoimilla.
Olisi sillä välineellä käyttöä. Oikeisto vesitti Uffen pyrkimyksiä minkä vesitti, ja loput otti omiin nimiinsä kun muu "sosialismia"-huuto ei auttanut.

Imettelen suuresti tuota perussuomalaisten puheenjohtajaa, joka hurmaa kannattajakuntansa ilmoittamalla että tarjoaa heille työväenpuolueen ilman sosialismia. Joku nim. kaunainen työtön ylistää, tajuamatta, mitä tuo tarkoittaa suomalaisen, yhden maailman toimivimman sosialismin purku.
Hänen lapsensa saavat maksuttoman koulutuksen, usein fatta maksaa suoravelotuksella asuntovuorat ja kauppalaskun sekä vaatehankinnat. Näin työttömyyskorvaus riittää baarissa istumiseen, jos vähän luukulta ronkuu vielä lisää. Myös kirjoitetut pamit menevät yhteiskunnan piikkiin.
Tämä on sosialismia, totta, johon vois puuttua ja reivata menoa työhön ja koulutukseen kannustavaan suuntaan.
En edes tiedä, mitä pers meinaa, mutta työnteon kannattavuuteen liittyviä tabuja yhteiskunnassa se ei näytä kummoisesti hiffaavan. Kuvaavaa muuten on että Ylen kyselyssä muut neljästä suureesta jättivät vastaamatta kaikkiin kysymyksiin, mitä niistetään, kun rahat eivät riitä.

Prelesti knuta

Taustabändinä kuvan levyllä toimii Juicen yhtye.
Kuululla Soundi-EP:llä artisteina esiintyvät mm. Veltto Virtanen sekä Hämeenojan veljekset joista Miikaa esitti Mikko Alatalo.

Tamperelaisilla J. Leskisellä, Alatalolla ja P Virtasella oli yhteistyötä vuoden 1977 aikana. Keväällä Juice-yhtye säesti Virtasta tämän kahdella sinkulla sekä Alataloa Rokkilaulaja-LP:n biisillä Enkeli.
Samoihin aikoihin perustivat Alatalo, Harri Rinne ja Virtanen myös bändin nimeltä Välikausitakki, jota on luonnehdittu lähinnä Rinteen ja Virtasen kehittelemäksi hauskanpitoyhtyeeksi, mutta koska Rinne oli myös Alatalon kanssa tehnyt joitain biisejä jotka sopisivat paremmin tälle ryhmälle kuin Alatalon levyille, tuli tämäkin heebo mukaan.
Leskinen sensijaan ei alunperin kuulunut yhtyeeseen vaan häneltä tilattiin biisejä. Jostain syystä (hyvää jengiä) hänkin kiinnostui Välikausitakki-ajatuksesta ja liittyi porukkaan mukaan.
Alkuvuodesta 1977 Leskinen siis oli mukana myös Soundi-lehden tilaajalahjaksi tehdyllä EP:llä.
Ja tuo blatta mulla on vieläkin hyllyssä - tais muuten olla Elukka Juntunen myös sessiossa mukana, vaikkei missään lähteissä näykään.
Leskisen ja Alatalon välit olivat jo tulehtuneet, keskinäinen kemiallinen vastaveto kulminoitui siihen; että Juice osasi tehdä biisejä ja Mikko taas laulaa mitä vain sellaisen yli kolme oktaavin skaalalla.
Näin itse että fekkiä se paine ei ollut, kun kerroin Mikolle korviini kantautunutta. Ei varmaan olisi pitänyt.
Mutta ajattelin että selvästi mieltään pahoittanut Jussi Raittinen ei ollut Juicen yleishölinänä laittaman vittumaisen viestin todellinen vastaanottaja, vaan Mikkohan se - ja joo, tunnisti itsensä.
Elukalla ja Peitsamon Karilla ei ollut helppoa. Mutta myös Virtasen eron ryhmästä voi nyt kirjata manse-rockin (retroon) historiaan: Lähdin meneen, koska tajusin jo silloin Mikon totaalisen vastenmielisyyden hymynsä takana. Piste.

Että Piste.
Ps.
Piste ja piste - yleensä ihminen peilaa itseään, sisintään, negatiivisuuden tunteissa; siksi se löytyy edestä uudelleen vaikka minne menisi.
Piste.

Nuorilla aikuisilla on järki päässä ja minässä

Nuoret aikuiset kyseenalaistavat perinteiset raamatuntulkinnat, mitä sivumennen sanoen on pirun loogista, sillä mitään ontologista voi hyväksyä vain omanjärkensä kautta, jolla sitä on, ja joka ei ole lahkoissa alistettu, ei tässä eikä edellisissä elämissään.
Piispojen tai minkään muiden auktoriteettien esittämät dogmaattiset tulkinnat taas eivät voi olla juuri muuta kuin mielipiteitä, usein luutuneita sellaisia.

Itse löysin nuorena teosofien avarat ja rikkaat näkemykset henkisyydestä, ja sitä tietä löysin buddhalaisuudenkin.
Minulle oli aivan selvää että järjellinen tulkinta Raamatusta, sen uudemmasta osasta tulee lähelle tuota toista, idän korkeaa uskontoa. Ja alkujaan nämä liikkeet ovat olleet opillisesti monessa suhteessa samankaltaisia (mm. manikealaisuus ja kataarien gnostismi sekä toisaalla Tiibetin buddhalaisuus). Käsitän nyt, että kalliosta puhutaan vuorisaarnassa juuri tässä perusluontoisen oivalluksen merkityksessä.

Riikka Nissin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Totuuden jäljillä tsekataan just nyt 11.12.2010 Jyväkylän yliopistossa.

On eri asia ottaa jokin asia puheeksi kertomalla toisille, mitä se tarkoittaa, kuin kysymällä heiltä, mitä se heidän mielestään tarkoittaa. Tämänkaltaiset käytänteet varmistavat, ettei kukaan osanottajista tulkitse tekstiä yksin muille, vaan että kaikki saavat mahdollisuuden yhtyä tekstin merkityksen koostamiseen.

Siis yksilöä, hänen mieltään ja järkeään kunnioitetaan. Näin monet filosofiset ja henkiset liikkeet ovat toimineet aina - ne ovat olleet edelläkävijöitä.

Erimielisyydet tuovat keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistavat tekstin monipuolisen ja syvällisen käsittelyn.

Nissi muuten tutki uskisnuoria. Mitä heitä itse olen tavannut, useammankin kohdalla panin merkille, että he ovat ratkaisset (itselleen) dogmien ristiriidat, kuten Nissi toteaa "tekstin kertomusten mahdollistamilla arkisillakin päättelyketjuilla."
Välttämättä lahkonuoren profiili ei ole korkea, koska uskisyhteisöjen nk. vanhimpien tietoon he eivät halua päättelyjään mutta vähintäänkin välillisesti dogmien nielemistä syvemmät oivallukset käyvät ilmi keskusteluissa. Mielessäni onnittelen aina kun tämän voi havaita.

Graffassa homekorvien klassinen käsitys omasta roolistaan.

Ei kommentoida liian kovia tietoja ilmakauhun vuodoista

Kokoomuslainen puolustusministeri Jyri Häkämies ei kommentoi julkisuudessa koviakaan Wikileaksin paljastuksia, koska ulkoministeri Alexander Stubb, kok, on aiemmin linjannut, että Wikileaksin julkaisema aineisto on vieraan valtion dokumentteja, jotka on hankittu luvattomasti sekä sen lisäksi osa on turvaluokiteltua aineistoa.
mitä-mitä ?
Jos noin on, niin tietohan on silloin mitä kovinta ja varmasta lähteestä. Mutta on eri tuhmasti pantu jakeluun.
Tai sitten ei, sillä valheessa eläminen ei ole mikään korkea ihanne.

Usarin kaivama dokumentti Steps to facilitate the transfer of Russian-made Finnish MANPADS to the U.S. for countermeasures testing on karua kauraa pienen maan puolustushallinnolle, jonka yli suurvallat luotettavan lähteen mukaan sumelematta kävelivät - vuosia.
ItO 86 M on olalta laukaistava ilmatorjuntaohjus, jonka uusin päivitys on kantamaltaan 5 km, ja Jenkit olivat siksi kiinnostuneet: paha ase väärissä käsissä, jos varastot vuotavat.
Venäjä taas lupasikin toimittaa Suomen puolustusvoimien käyttämän ohjuksen Yhdysvaltoihin testeihin. Näiden testien tarkoitukseksi mainitaan tarve kehittää vasta-ase Suomen ItO 86 M -ohjukselle.

Suurvallat suhmuroivat tapaamisessaan heinäkuussa v. 2009 yhteisistä toimista, joilla olalta laukaistavien ohjusten leviämistä pyritään estämään.

Tämäkin on Stubbin mukaan aivan liian kovaa kamaa, mennä sanomaan nyt juuta tai jaata.

Mitenhän Karjala takas Naton voimin -änkyrät mahtavat suhtautua tähänkin palapeliin? Mutta heidän mediassaan se siis kelluu uutisena, ja selvää suomea.

Ps.
Kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen Nato-kiima sai äsken Suomen Atlantti-Seurassa uuden, rajun piikin:

Nato-Venäjä -neuvosto, jonka ulkopuolella Suomi on, vahvistuu eurooppalaisena turvallisuusfoorumina. Siihen ei sisälly mekanismeja kumppanimaiden informoimiseksi. Suomi on tästä foorumista - ellei nyt kokonaan pihalla kuin lumiukko - niin vaivaisukon tavoin porstuan pielessä.

Niin, mitäpä muutakaan se olisi: joko tahdoton myötäilijä isoissa kusetuksissa, tai niistä pihalla.
Yksi kapula voisi olla aseidenriisunta; jos niillä vermeillä ei suurvaltojen mukaan ole em. enempää merkitystä meillä tai heille.