Tuli vain mieleen tuolla Kemppisellä nyt käytävästä valtakunnan keskustelusta, ketä kaikkia ja miten helvetin syvällisesti loukkaisikaan jos tämän - yleisti merkittäväksi tunnustetun runoilijan - elämän kirjaisi edes likimain tarkaksi stooriksi.Nyt viime marraskuussa tuli kuluneeksi 25 v. hänen traagisesta kuomastaan.
Wiki tietää: itsemurhansa syiksi Leif Färding mainitsi muun muassa sen, että se suuri voima, joka hänessä joskus onnistui luomaan runoja oli poistunut, eikä hänellä ollut enää syytä elää, koska hänen elämäntehtävänsä oli loppunut.
Kirjeessään hän viittaa johonkin joka on esoteerisempaa kuin mikään muu: epäonnistumiseen Sanatha Kumaran juoksussa uuden aikakauden Olympiaskideissä.
No niin, siinähän sitä. Ilmestyskirjan monumentaalista loppua minä muistan hänet lueskelemassa.
Ulkopuolisuus - johon hän lopussaan viittasi - taas on jotain, mitä hirveämpää henkistä tuskaa ei kai ole olemassa. Mutta ei ole juuri kärsijöitäkään. Kaikkien lahkokulttien harjoittama ihmisten helvetillä pelottelu tässä ihmiskehityksen vaiheessa on törkeää henkistä väkivaltaa, se tuomiopelko koskee korkeintaan heitä itseään.
Lefalla oli todella tarkoitus aloittaa julkinen työ. Tarkoittaa tässä kontekstissa lähinnä sitä, mihin edellinen sukupolvi, paitsi teosofit myös hippiliikkeen suosimat maagit olivat jääneet. Julkisen työn tekijä, eli opettaja oli esimerkiksi Jiddu Krishnamurti.
Tämä on hieman eri asia, mutta esoteerishenkisillä liikkeillä ei ole nyt yhtään karismaattista puhujaa. Ajattelin asiaa toissa iltana; tapasin hätääntyneitä, olemassa olon perustaa ja kestävää maailmanselitystä, totuutta, etsiviä ihmisiä.
Antero Kareen piirros vuodelta 1976: Leif Färding.
3 kommentarer:
Ulkopuolisuuden tunne oli myös Mika Waltarilla ja luulen, että se tulee aikanaan kaikille vastaan. Toivottavasti sitä seuraa valaistuminen.
Keskiaikainen katolinen mystiikka tunsi tien, ja jos kohta sen vaiheen nimeltä sielun pimeä yö - todellinen tie kulkee syvällä, perusolemuksen uudeksi muuttaen.
Jos yhteiskunnassa tuntemisemme tämän prosessin, olisi ehkä mahdollista myös hallita paremmin itsemurha-alttiutta yksilön kokemina pimeimpinä hetkinä. Siinähän on kulminaatiopiste, josta tie valoa kohti alkaa kuin huomaamatta.
Oli muuten tuolla Mika Waltarilla jo nuorena kerran ase ohimolla. Samoin takki tyhjänä hän pelkäsi pystysikö koskaan enää kirjoittaman, mutta inspiraatio ei kokonaan jättänyt, vaikka naulakauppiaaksi hän taisi kutsui tätä viimevaiheentyötään.
joo. ei se kuulu harvoille ja valituille, arvonmenetyksen tunne
Skicka en kommentar