Kyllähän se tavallaan totta on, että tämän näköisiä vaatimuksia oletuksena on saatu. Ei se kovin kulttuuristakaan voi olla, kun koko ikänsä toisessa kulttuurissa eläneenä kuitenkin tunnistaa tuon, mikä kulkee perimässä, omakseen.Oli muuten ihan nice to know -juttu päästä tästäkin asiasta perille, miksi elää vieraalla maalla, jonka tavat, mentaliteetti ja ruma puhekieli eivät koskaan olleet omia.
Muuten tuosta, että toki oletuksena saamansa ulkoisen moraalin voi hylätä, mutta kun rahkeissa on varaa, niin miksi antaisi tapahtua pettymyksiä. Kuten R. Kajanus sanoi, ja toinen teosofi Pekka Ervast viittasi samaan; velvollisuuden täyttäminen itsessään ei ole vielä paljon mitään, ei mitään erikoista ja maininnan arvoista.
Ihminen on kutsuttu muuhun prosessiin kuin elämään (vain) pikkuporvarillista muodollisuuselämää. Tuo käytännöllinen materialismi eksistenssinä on sitä paitsi niin epätyydyttävää, että se epätyydyttävyys (dukha) johtaa helposti alkoholin ystäväksi; liemen tarjotessaan eksistentiaalista erillisyyskokemusta, joka on jäänyt puuttumaan ko. elämänmuodossa. William James tästä huomautti, olikohan peräti "hehkuva keskus", tuo alkoholin vaikutuksen simuloima tietoisuustila.
Mutta mikään ei siinä muutu viinan voimin, ennen kuin ihan oikeasti muuttuu. Ja yksilön tahto alkaa toimia. Alkoholi taas toimii viime pelissä tahtoa vastaan, ja luo juopaa irl-todellisuuden ja sisäisen maailman välille.
Siteeraus HS, Viivi ja Wagner by © Juba.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar