Ja mikä ihmeellisintä, niissä kaikissa on sama löyhkä. Pilaantuva ruoka, virtsa, uloste, vankien hiki. Vankiloiden haju on yhtäläinen - se vilisee ihmisyyttä, ihmisoikeusaktivisti James Cavallero kuvailee Brasilian vankiloita, alkujaan BBC:n haastattelussa vuonna 2004, nyt siksi että suomalaisen murhamiehen taitaa olla kärsiminen siellä.Cavallero ei varmaankaan ole, tai en tiedä, ollut helteisillä Roskilde-festareilla tekemässä analyysia ilmastosta. En tiedä, poikkeaako paljon Brasilian vankeinhuollon tilojen yleistuoksusta, mutta kuulostaa epäilyttävän tutulta. Paitsi liikkuessa Tanskan maalla ko. rockimestassa tämän tästä sakeassa ilmassa voi aistia erikoisen ilmelän yrttisavun tuoksun.
Se tuossa pätee Cavalleron kuvauksen kanssa: rinnastus keskiaikaan. Millaisia keskiaikaiset kylät, helteessä mätänevine jätteineen ja ulosteineen, ovat olleet.
Jotakin muutakin primitiivistä voi tietty mainita. Suomalaisen Elmu ry:n konkkaronkka siellä näyttää vielä mallia, kuinka viina otetaan muinaiseen tapaan, että ollaan pellolla kuin mussakat - siis niin kuin Jokuko Turkan ohjaamassa näytelmässä metsäläisistä viinanotossa.
Kyntäjillä näkyy rannekkeita, maksettu on. Kalliit festivaalialueliput on ostettu vilpittömässä uskossa, että festarialueellekin asti tässä mennään. Mutta ätmös pellonojassa vetää puoleensa.
Talveen mennessä kaikki epämiellyttävä unohtuu, ja sinne alkaa kaivata takaisin. Näin ei käy Brasilian vankiloiden kanssa, arvaan. Roskildessa ei juuri näe poliiseja (eikä heidän koiriaan), vaikka paikalla noin 70 - 80 000 ihmistä.
Ja musaa, se on eri maata.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar