
Tämän jälkeen jäi Vähä-Aasiaan muutamaksi sadaksi vuodeksi heettiläisiä pikkuvaltioita, kertoo Wiki.
Elämän rytmin hektisyyys oli jotain muuta 20. vuosisadalla, kun tämä elämäaalto rakensi toisen rautasaapashallinnon keskiseen Eurooppaan. Se kesti vajaat 20 vuotta, ja siinäkin oli puolet likkaa.
Uskollinen aseveli Pohjolassa tunsi sielunveljeyttä tähän pelättyyn valloittajakansaan, kuten maailmanhistoriaa acashasta pätösästi lukenut Mika Waltari sanoiksi loihti.
Jälkinäytöksiä natsivallan suportistamme puidaan vieläkin. Muinaisessa historiallisessa kontekstissaan heetit heidän raakuutensa oli vielä varsin toimivaa, ja sen maailmalla ehdoilla toimivaa. Tämä osin - osin jo atlantilaisista kansoista juontuva ote - selitti sen sokeuden 20. vuosisadalla, kun samat sielut inkarnoituivat keisarilliseen Saksaan, tosi asiassa kahdesti, koska monet 1. maailmasodassa kaatuneet, tulivat ruumiisiin heti takasin.
Tulee muuten mieleen muuan enne muutostaan natisimielinen ihminen, joka vaihtoi sukupuolensa, ja otti nimekseen Hetti. Historian oppinut, muuten.
Näkökulmamme jatkosodan vuosiin on ambivalenssi, ja ei koulu ole siihen tabuun apua tarjonnut,tulin taas ottaneeksi sodan ihannointiin tai edes sen märehtivään kertaamiseen a'la Sedis:
Minusta se vain on jotenkin lutusen jännitteistä, ja kuin jatkuvaa selittyä vaativaa, ko. ajan suurten suomalaisten vehkeilyt natsien kanssa.
Todisteita [ryppyotsaista tiedettä arkistoissa] ei taida koskaan olla riittävästi, että se oli ainut vaihtoehto toimia, mutta siihen pyritään: hirrrveitä siellä NL:ssä pöydällä varallemme oli.
Entä meillä?
Suomelle esitettiin aluekauppaa, ja kun kauppa ei maistunut suurvalta otti kahden sodan päätteeksi haluamansa, väkisin, pienien korkojen kanssa. Ei muuta.
Sivuutan nyt sen seikan, että syksyllä v. 1941 natsien ja suomen aseveliakselin murtamiseksi NL esitti, että se luopuu rauhan hyväksi havittelemistaan alueista (paluu v. 1939 rajoihin).
ps. viime kesänä tuli merkittävä filmidokkari jossa suomenlahden miinoittajat olivat itse äänessä - tästä räyhäoikeisto on aina ollut mieltä, että ovatten niiku huhuja ja "salaliittoteorioita" nämä sotaa edeltäneet sissioperaatiot kirkkaina öinä suomelanlahdella.
"Palattuaan Helsinkiin 28.5. Heinrichs esitteli lähetyskuntansa asian heti marsalkka Mannerheimille,[...] …näyttää siis jääneen Rytin tehtäväksi.
Ehdotus, jonka Heinrichsin delegaatio toi Saksasta, oli itse asiassa selväpiirteinen pyyntö osallistumisesta hyökkäyssotaan. Todellista puolustussotamahdollisuutta, jossa saksalaiset joukoillaan vain auttaisivat hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea puolustamaan omaa aluettaan, ei ollut edes sivuttu, saati että siitä olisi kirjallisia suunnitelmia kuten hyökkäyksestä."
(Jokipii, Jatkosodan synty s.313-314).
Oikeasti kaikki ei ole Marski-kotisivujen kiiltokuvakamaa.
Äskettäin Helsingin Sanomat kysyi 28 historioitsijoilta, onko suomalaisessa historiankirjoituksessa vielä tabuja. Yhdeksän vastasi kyllä, 14 ei – mutta lähes kaikkien vastaajien mielestä tutkimus on vapaata, vaikka reaktiot voivat olla kiihkeitä.
Itse kaipasin lisää tietoa mm. laitaoikeiston suunnitelmista sodanjälkeiseksi Suomeksi. Ainakin Petsamon Heinäsaareen oli Yrjö Kallisen mukaan tarkoitus puhdistaa Suomen kommunistit.
Pääpiruna asiassa hääri kirkonmies E. Simojoki.
Enemmistö 28 historian professorista puolestaan katsoo, että Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen.
Kirsi-Maaria Vainio-Korhonen on mieltä, Suomen historia on edelleen ensisijassa miesten historiaa ja etenkin miesten sotimisen historiaa.
Jos näkisin, en tiedä, onko sillä merkitystä, ko. toimituskunnassa (Jatkosodan katsaukset 2: Kamerat asemissa) vaikka Vainio-Korhosen nimen ajattelisin, että jumittuneet näkökulmat voivat laajeta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar