- ei ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinen.Eilen roihahti pieni turhauma Suomen Nato-puolueelta. Hämäläisen Unski julkaisi omansa kirjana, ja sen uutisoinnissa viitattiin sotilasliiton vastustajiin, arkailijoina ja jonkinlaisina kroonisina teeskentelijöinä.
Samaa jatkoi Tuulikki Ukkola, kok., ja kiitti edellistä "rehellisyydestä".
Ihmis- ja yhteiskuntakäsityspremissi on tuossa natottajien ajatellussa suunnilleen samanlainen kuin jollain alkkiksella, joka sikailee pidäkkeettömästi. Kaikki ovat, tämä tuumii, tai haluavat olla sellaisia mutta kainostelevat ja arkailevat.
Ukkolan russofobinen/natsihenkinen viritys - jos se nyt on Ukkola eikä feikkaus hänen nimissään - on saanut hampaisiinsa ulkoministeri Alexander Stubbin, kok., josta "on virta kadonnut". Kieltämättä Stubb on tehnyt kiihkottoman ja ammattimaisen fiksun vaikutelman osaamisestaan.
Rouva Ukkolan analyysi korostaa tätä. Hänen puoluetoverinsa "ei uskalla, ei tohdi, ei kykene. Ketä hän kainostelee?"
Tämä on hyvin irrationaalinen väite, Tuulikki, -rh18.11.2009 20:57, jos ministeri kunnioittaa kansan enemmistön mielipidettä. Tuskin hänen omansa on minnekään kadonnut, tai en tiedä.
Ajatus että kaikki Nato-kriittiset olisivat jotenkin tunteiltaan ja ajattelultaan epärehellisiä verrattuna Natoon hinkujiin menee psykopatologian puolelle. Siinä kuin elää joku välirauhan päättymisen ajan henki, tai ulkopoliittisen vallankaappauksen meininki, josta "näköalattomana" en hoksi ottaa koppia.
Ainakaan tuollaista ulospäin elinikäiseltä katkeruudelta kuulostavaa jutskaa ei näillä näkymin tarvitse kantaa Nato-kriittisen kannan takia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar