Kansanedustajan työ on vaativaa, ja siinä on pystyttävä hallitsemaan suuria kokonaisuuksia. Ihan kuka tahansa ei työssä pärjää, pohtii eduskunnan jättänyt vasuri Claes Andersson, Stutio55."Eduskunnan jättäminen oli ainoa vaihtoehto."
Silti tiukkaa asiaa. Harvahan noin sanoo, kai siksi ettei omalla esimerkillään juuri pysty tietä näyttämään.
Claes on toista maata.
Ole kyllä vähän hämmentynyt, mikä määrä addiktioita, pakkomielteitä, paniikkia ja fyysisiä sairauksia miehen elämään on sisältynyt. Ja tämäkin sattumalta silmiin sattunutta, hänen itsensä kertomana.
Olen lukenut, koska hän on taiteilijana, runoilijana ja jazzpianistina sekä poliitikkona ja keskustelijana mielenkiintoinen, sympaattinen. Mutta paljon on mahtunut julkisivun taakse. Tiensä on vielä ateistinen, vaikeimman kutta, näin olen ymmärtänyt. Materialistisessa vakaumuksessa ja ihmiskäsityksessä on puolensa, mutta muutokset sisäisyydessä ovat hyvin hitaita ja työläitä.
Andersson tuki hallituksessa vihreitä (toisin kuin seuraajansa) aikana kun vihreillä oli jotakin annettavaa tämän maan politiikkaan. Sekin jäi mieleen jostain ministerinä toimineen Satu Hassin, vihr., puheenvuorosta.
Ja ajatelkaapa, kuinka kohtelias hän on. Clasu toteaa seiväsmies Antti Kalliomäestä, sd., että tästä on tullut ammattipoliitikko. Tosin hädintuskin keskinkertainen sellainen, mutta sitä hän ei sano.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar