Kaikkiaan kolme yritystä erillisrauhaan

ei ollut maamme häävi taipumaan rauhantahtoon - kokonaiskontekstissa näitä yrityksiä irrottautua natseista oli kaikkiaan kolme.
Ylipäällikkö Mannerheimia ajettiin talvella 1943 uudeksi presidentiksi istuvan presidentin Risto Rytin tilalle. Presidentti Ryti ja hankkeen puuhamies ent. ulkoministeri Eljas Erkko olivat samassa edistyspuolueessa, mutta Erkon tavoitteena oli saada aikaan erillisrauha Neuvostoliiton kanssa presidenttiä vaihtamalla, kertoo
uutuuskirjan Eljas Erkko - vaikenematon valtiomahti, WSOY, (kirjoittaneet professorit Ohto Manninen ja Raimo Salokangas).
Hanke kariutui, kun Mannerheim vetäytyi presidenttikaavailuista. Ilmeisesti koska olikin heikkoa saada enemmistö. Myös Mannerheimia kannattaneeseen ryhmittymään kuulunut maalaisliiton Urho Kekkonen pettyi.
Se, mikä oli Suomen sotien jälkeinen tulevaisuus, alkoi kuitenkin hahmottua. Natsimieliset olivat Stalinin muistissa, ja muisti ei ollut huono. Kuka pääsi kuin koiraveräjästä, kelle aukenivat ovat kantamaan entistä suurempia poliittisia vastuita.
Edellinen NL:n käynnistämä rauhanyritys Suomessa (länsivaltojen tukemamana) raukesi syksyllä v. 1941 natsien jyrkkään ei-kantaan. Pienin kirjaimin Suomen historiassa. Ilmeisesti tuosta ajasta jäi kuitenkin Stalinille viestintäsuhde Mannerheimin kanssa.

On hyvä muistaa, että Erkko toimi ulkoministerinä ennen talvisotaa neuvoteltaessa Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoista Karjalankannaksella ja Itä-Karjalassa. Erkko uskoi Neuvostoliiton bluffaavan, eikä uskaltavan ryhtyä avoimeen sotaan. J. K. Paasikivi, joka kannatti myönnytyksiä suhteessa Moskovan vaatimuksiin, saattoikin julkisesti kutsua sotaa Erkon sodaksi.
Mutta Erkko muuttui, tätä ei ole aiemmin aivan näin konkreettisesti tietty.
Kolmas yritys: Helmikuussa 1944 USA julkistaa noottinsa, jossa se vaatii Suomea irrottautumaan natsi-Saksasta ja aloittamaan neuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Nyt oli tosi kyseessä, ja J. K. Paasikivi lähetettiin nk. kirjaostoksille Tukholmaan, jossa hän tapaa salaa Neuvostoliiton lähettilään Aleksandra Kollontain. Rauhasta ei vielä neuvotella, mutta sen mahdollisuutta tunnusteltiin jo aktiivisesti.

Sotien päätteeksi fasismin osana liittoutuneita kukistanut suurvalta NL otti väkisin, mitä Suomesta halusi pienien korkojen kera. Rauhan kannattajat olivat nyt vahvoilla itsenäisessä Suomessa. Heidät oli punnittu em. tilanteissa.

Pitkä sota ja fasismi vaati jälkiveronsa: esimerkiksi Tanskassa kulutettiin vuosien 1946-1951 välillä 30 kertaa vähemmän heroiinia kuin Suomessa. Tiedetään, että yksin vuonna 1949 Suomessa kului heroiinia sama määrä kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa. Eikä tuossa höökistä vielä puhuta mitään (eikä se piri uusien luokitusten mukaan ole kuninkaallisten, alkoholin ja heroiinin, veroinen kova kama).