Huomataanpa nyt kuitenkin Bengt Holmströmin (HS kuukausiliiteessä 11/09) esittämä kriittinen vertailu meikätiedemallin ja Yhdysvaltain välillä: Amerikkalaisen yliopistojärjestelmän vahvuus on niin sanottu tenure track. Amerikkalaisissa yliopistoissa ei ole valmiina laatikkoja, joissa sanotaan, että nyt tänne tarvitaan tällainen taloustieteilijä, jonka pitää osata opettaa sitä sun tätä. Yhdysvalloilla lähdetään siitä, että jos joku on fantastinen ihminen, hänet palkataan, vaikka kellään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hän aikoo tehdä. Ei haluta sellaista ihmistä, joka tekee sitä, minkä jo osaamme, vaan sellainen, joka luo tulevaisuutta.Lauri Gröhn aivan oikein yhdistää oman Suomen mallinsa Holmströmin esittelemän vision: Pienellä maalla ei ole varaa panostaa top-down ohjelmiin, vaan pitäisi panostaa bottom-up omaperäisiin yksittäisiin tutkimus- tai tuotekehityshankkeisiin, kun joku tutkija nousee esiin selvästi muita etevämpänä.
Kyllä se Suomessa tuo bottom-up (vedetään perseet) on aina hallittu, mutta tuossa se meinaa kontekstissaan teknologiaslangia.
Jos luemme nuo tekstipätkät konnotaatiot huomioiden (eli rivivälit) kritiikki niissä kohdistuu jonnekin paljon syvemmälle kuin virkaohjesääntöihin, opetusvelvollisuuksiin tai muihin hallinnollisiin kysymyksiin. Se kuin maalaa meidän eteemme viestin. Se jokin koko ilmiön taustalla on tasapäistävä ihmiskäsitys, joka juurrutettiin, paremminkin valettiin (demari)betoniin viimeistään peruskoulu-uudistuksessa. Siinä ei alkujaankaan oltu moksiskaan, kun kerrottiin lahjakkaimpien turhautuvan luokassa, jossa mentiin mentiin muutaman tosi asiallisesti apukoulutasoisen oppilaan omaksumistahdin mukaan.
Toisaalta tuijotettiin vain muodollista osaamista, mitä oppilas osasi koepaperille mättää lyhytaikaisesta muististaan. On myös totta, että Neuvostoliitto oli meitä edellä pedagogisessa tutkimuksessa, mutta monin paikoin myös sen soveltamisessa.
Tämä sama tasapaksuusvaatimus näkyy nyt tutkintopapereiden perusteella tehtävien rekryjen linjassa: perusasiat hallitaan, ja ne osataan siirtää. Sitten se muu, jos tulee kysymyksiä, onkin jo vaikea kenttä.
Tulee mieleen muuan vastaus, kun oli vaikea motivoitua, ja kyselin kaavan soveltamismahdollisuuksista : Elä ruppee tuommosilla kysymyksillä piejtäs vaivoomaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar