
Oscar Wilde taas tuumi: "Mitä enemmän hän korosti rehellisyyttään, sitä kiivaammin laskin pöytähopeita."
Erityistä selittelyä vaativia kysymyksiä: tietenkin ns. jatkosotaan johtaneet tapahtumat, mutta jääköön se nyt tämän kerran.
1960-luvun Linkolan pamfletti Ihmisen ja isänmaan puolesta - ei ketään vastaan todistelee läpi kirjan että yksipuolisessa aseidenriisunnassa ei ole riskejä. Eihän se vakuuttanut, (vaikka nuorna kirjasta etsinkin vähän muuta), riskit ovat aivan helvetinmoiset, ja ne olisi parempi tunnustaa jos ja kun tuolle tielle lähdetään – joskus. nythän se on hirvitys pelkkä aseettomuusajatus, kun on päinvastoin, käynnissä nato-hinkujaiset.
Sitten luku sinänsä: kirjallisuus, joka kertoo ihmisille, etteivät he koe sitä, mitä he kokevat. Pseudotieteellinen kirjailu OoBE-ilmiöstä on aika hyvä esimerkki. Sitä tosin harrastavat akateemiset tahot, ja samalla he selittävät etteivät hypot ja mallit, jotka erehdyttävästi muistuttavat marxilaista heijastusteoriaa, ole marxilaisia selitysmalleja.
Sinänsä tuo, kerron sen nyt, kuin pakonomaisesti aivokeskinen tutkimus keskittyy ihmisten atavistisiin ruumiista-irtaantumiskokemuksiin, ei tapauksiin, joissa ihminen toimii sielullishenkisessä olemuksessaan, ja kyseessä on meditaation tai jonkun muun koulutustien ohessa syntynyt hallittu kyky hankkia tietoa ja kokemusta rinnakkaistodellisuudesta.
Anything not proven impossible, is mandatory.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar