Jaahah, aseiden kanssa suhmurointia: toinen käsi niitä ottaa pois, ja toinen antaa.Viime vuonna sisäministeri Anne Holmlund (kok) ja kepulainen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vaativat vetoomuskirjeessään EU:lle, ettei 15-vuotiaiden metsästyksen ja ampumaurheilun harrastajien aseen käyttöä kiellettäisi. Tapaus Jokela ei aseintoa vielä hillinnyt, eikä esitystä vedetty pois.
Nyt Holmlund Ylen Ykkösaamu -ohjelmassa kertoi toimittaja Sakari Kilpeläiselle, ettei Suomen menettelyssä EU:n asedirektiivin valmistelussa olisi vaadittu aseenkanto-oikeuden myöntämistä 15-vuotiaille, ja esitys silloiselle EU:n puheenjohtajamaa Portugalille, koskikin vain metsästystä, ei käsiaseita ja ampumaurheilua.
Vetoomuskirje vaati nimenomaan myös käsiaseiden antamista 15-vuotiaiden käsiin, jos nämä harrastavat ampumaurheilua. Homlundin epäonneksi ministeriön tiedotearkisto ja itse esitys siis puhuvat muuta kuin muistikuvat.
Tässä on perustetta luottamuksen mittaukselle, jota vaatimusta kansaedustaja Annika Lapintie (vas.) pitää varsin aiheellisesti esillä.
Aseet inspiroivat käyttäjäänsä.
Tulee mieleen Tarmo Mannin kertomus, se on mulla dokkarillakin, kuinka hänen nuoruudessaan suojeluskuntalaiset Saarijärven Kalmarissa harjoittelivat aseilla ampumista, niinhän ne tekevät. Mutta eniten hän ihmetteli maalia, joka oli aina ihmisen muotoinen.
Miksi ihmisen kuvaa ammutaan?
Käsiaseella ei ole asiallisesti muuta tehtävää kuin toimia lähietäisyydellä ihmisen ampumisessa, kuten joiku Esa Suomisen saitilla huomauttikin..
Karjapaimenet käyttivät asetta toki lännen preerioilla karjaa uhkaavien petojen ja käärmeiden ampumiseen. Viimeksi mainitusta syystä myös tarkkuutta oli harjoiteltava. Toki tällä välineellä ratkaistiin myös jokunen vilpin paljastuminen korttipelissä, hevosvarkaus ja kilpakosinta. Mutta …mitä me teemme oikeusvaltiossa näillä vehkeillä?
Emme mitään.
Kaaviokuva: puoliautomaatinen Walther P5 reijittää koko lippaansa "kohteeseensa" hetkessä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar