
Se että tällaiset hirviseurojen traditiot yhä elävät johtuu yksinkertaisesti tiedostamisen vajeesta, puutteesta kyvyssä tiedostaa toimintansa motiiveja ja logiikka, jos kohta kyse on myös psykopatologisesta empatiakyvyn puutteesta (mihin nojaa barbaarinen oletus, että muut nisäkkäät kuin ihminen eivät tuntisi kärsimystä).
Ikivanhat metsästys- ja keräilykulttuurin aikaiset traditiot jatkavat elämäänsä nykymaailmassa, kunnes ne kääntyvät itseään vastaan, ihminen tulee tietoiseksi, ja henkistyy myös omatunnoltaan niin, että kuolleiden nisäkäslajitoverien liha lakkaa maistumista, ehkä kaikki muukin liha.
Aseet taas samaan aikaan, kun ne ovat lopullisesti kadottamassa funktionsa - nälkään ei metsästetä - käännetään ihmistä kohti. Tietenkin tässä on taustalla enemmän kuin vain ase, paljon enemmän kuin mihin materialistinen ihmiskäsitys ymmärryksellään yltää.
Mutta osansa on löyhällä asepolitiikallakin, joka tekee mahdolliseksi tappovälineeseen tarttumisen tuskan keskellä.
Kuvasiteeraus tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti www.mil.fi-sivulta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar