
Minustakin se on huolestuttavaa, että kulttuurimme ei tunne veren mysteerion kaksisuuntaisuutta, ja ihmiset joutuvat eksistentiaalisessa tuskassaan tuolla tavalla - tässä tapauksessa - limakalvojensa kautta manipuloimaan vertaan. Se rikkoo hienon-hienon henkisen järjestelmän, rakenteen, joka välittää vereen samoja hormonaalisia yhdisteitä yksilön voittaessa itsensä, egonsa vallan.
Tässä tavallaan tehdään juuri päinvastoin, kyseinen kemia vahvistaa egoa, sairaalloisesti ekstaasiin saakka. Yhä useammassa kuolleessa nuoressa huumejäämiä/Yle.
Ja kuten jo Buddha osoitti empiirisesti testattavan lainalaisuuden nautinnon ja kärsimyksen välillä, jälkkärit tulevat, ne tulevat ja vetävät matkaajan maihin niin, että yksikö kaipaa takaisin, ja on pian koukussa.
Näiden onnettomien ihmisten syyllistämisen asemesta käännän katseeni instituutioihin, jotka eivät tunne ihmistä kehittyvänä henkisenä olentona. Toisaalla vaikuttaa materialismi, joka ei vielä, eikä vielä pitkään aikaan yllä ymmärtämään edes verenmysteeriä; toisaalla vaikuttaa viimeistään 1500-luvulle jymähtänyt teologinen instituutio, joka kylläkin puhuu verestä, ja siinä piilevästä mysteeriosta, mutta ei ymmärrä siitä mitään, eikä pysty käyttämään tietoa, viisautta, mitä sillä ei enää ole.
Sitten on vielä kirjatiedoilla ratsastelevia esoteerisia suuntauksia jotka ovat jo muumioituneet ja dogmatisoituneet niin etteivät nekään kirkkoa paremmin pysty auttamaan ihmisiä todellisissa ongelmissa. New Age taas hakee voimia itsekkääseen ja hedonistiseen käyttöön meditaatioita ryöstöviljelemellä. Lopputulos tällä tiellä näyttää samaa kuin roinan vetämisessä.
Mielestäni länsimaissa, en nyt rupea buddhalaisuutta tyrkyttämään, jollain tavalla elävästi, niin että ihmiset todella elävät tämän vapautumisen mysteerion oikeasti läpi, se toimii täällä, tässä viimein ulospäin kääntyneessä essealais-kataarisessa liikkeessä.
Järkiperäinen kasvatusjärjestelmä on perustettava deduktiiviseen ja empiiriseen tietoon ihmisen ruumiillisesta, mutta myös sekä sielullisesta että henkisestä kokoonpanosta, ja se tulee mahdolliseksi vasta silloin kun koko ihmisen luonto tulee tunnetuksi; ei ainoastaan eläimelliseltä vaan myös henkiseltä puoleltaan, korostaa Karl von Eckartshausen.
Ihmisluonnon ulkonaista puolta voidaan tutkia ulkonaisin keinoin, mutta hänen näkymättömästä elimistöstään voidaan toistaiseksi vielä saada lainalaisuuksina toimivaa tietoa ainoastaan reflektiivisesti sisään katsomalla ja itseään tutkimalla. Tärkein neuvo, von Eckartshausen toteaakin, mikä meillä on annettavana kuuluu: ihminen opi tuntemaan oma itsesi.
Tämä itsetuntemuksen tie johtaa onnekkaan maailmanjärjestelmän tuntemiseen, jos hän etsijänä pystyy ohittamaan defensiiviset vastavoimat: materialistisen tiedeuskon, nihilismin ja solipsismin ansat. Marxismin apua, esimerkiksi, ei mielestäni tässäkään suhteessa ole täysin oivallettu.
Kuva: Karl von Eckartshausen - De mysteriën der ware religie
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar