
Tarvitaanko edes mitään analyysiä?
Cést la vie.
Kuva tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisesti siteerattu IL:n verkkosivulta
- kanava totuudenetsintään ihmisestä ja maailmasta. jäikö jotain olennaista vielä sanomatta?
- Kanal för att hitta sanningen från mannen och världen. finns det någonsin att säga?
- Seeking truth from facts.
1 kommentar:
Tyttö, poika ja omena
Vuosisadan rakkaustarina
14.10.2008 10:53
Keskitysleirivanki päätyi sokkotreffeille auttajansa kanssa.
ONNELLISET. Viime kesänä 50-vuotishääpäiväänsä juhlineet Herman ja Roma Rosenblat asuvat nykyään Miami Beachin pohjoisosassa Floridassa.
(Viime kesänä 50-vuotishääpäiväänsä juhlineet Herman ja Roma Rosenblat asuvat nykyään Miami Beachin pohjoisosassa Floridassa.)
Herman Rosenblat, 79, ja Roma Radziki, 76, kohtasivat elämänsä ensimmäistä kertaa keskitysleirin aidan läpi. Herman oli vankina natsien kuolemanleirillä Saksan Schliebenissä ja Roma työskenteli läheisellä maatilalla.
Kun teinien katseet kohtasivat aidan eri puolilta, Roma mietti, mitä voisi tehdä komean nuorukaisen hyväksi. Hän heitti yhden kantamistaan omenoista aidan yli. Herman nappasi hedelmän ja juoksi pois.
Sama toistui seuraavana ja sitä seuraavana päivänä kuukausien ajan. Nuoret eivät tienneet toistensa nimiä eivätkä koskaan vaihtaneet sanaakaan, kunnes Herman eräänä päivänä kielsi Romaa tulemasta uudestaan.
Herman oli kuullut, että hänet siirrettäisiin Theresienstadtiin, ja hän kertoi tytölle, ettei palaisi.
Pian Neuvostoliiton joukot vyöryivät nykyisessä Tshekissä sijaitsevaan Theresienstadtiin ja sota kääntyi kohti loppuaan. Vapautettu Herman Rosenblat matkusti Lontooseen, missä opiskeli sähkömieheksi. Roma Radziki muutti Israeliin ja valmistui sairaanhoitajaksi.
Molemmat unohtivat toisensa.
Kosinta vielä samana iltana
Tarinan toinen luku kirjoitettiin New Yorkissa yli kymmenen vuotta myöhemmin. Rosenblat pyöritti kaupungissa tv-korjaamoa saadessaan ystävältään puhelinsoiton. Ystävä suostutteli vastahakoisen miehen sokkotreffeille.
Tapaaminen sujui odotettua paremmin. Puolalaissyntyinen Radziki osoittautui mukavaksi juttukumppaniksi, ja vähitellen keskustelu kääntyi kummankin sota-ajan kokemuksiin.
Kun Rosenblat luetteli keskitysleirit, joille hän oli joutunut, Radziki höristi korviaan. Hän oli perheineen ollut Schliebenissä paossa natseja ja teeskennellyt olevansa kristitty.
Radziki kertoi aidasta, pojasta ja omenoista. Siinä vaiheessa Rosenblat lausui sanat, jotka muuttivat molempien elämän:
- Se poika olin minä.
Rosenblat kosi vielä samana iltana. Radziki piti miestä hulluna, mutta suostui kaksi kuukautta myöhemmin. Vuonna 1958 heidät vihittiin Bronxissa sijaitsevassa synagogassa.
Skicka en kommentar