mutta mielelläni kantaisin myös Venäjän passia.Presidentti Martti Ahtisaari sanoi Yleisradion Ykkösaamussa pitävänsä kiinni kannastaan, että Suomen pitäisi liittyä Naton jäseneksi.
Kuuliaisena lännenjuoksupoikana hän hokee tuotakin kantaansa, ettei Suomesta vain "tulisi kummajainen".
Suomen tulisi olla mukana kaikissa järjestöissä missä muutkin demokraattiset maat ovat.
Siis tämäkin on olevinaan kriteeri, mennä mukaan USAn käsikassarana toimivaan puolustusliittoon, vai sanotaanko hienosti "järjestöön", jolla on niskassaan jatkuva paine osallistua päärahoittajansa veristen jälkien siivoamiseen maailmalla.
Kummajainenhan Suomi jo oli kun ei lähtenytkään perusteiltaan tekaistun Irakin sodan toteuttajakoalitioon. Minkälainen ajatuksellinen profeetta pitikään olla kyetäkseen edelt' näkemään tämän hankkeen hedelmät?
Sitten se minkä kanssa nyt kursaillaan, Serbian repiminen kappaleiksi ilman, että siihen olisi ollut mitään akuuttia syytä. Suomen kunnostautuminen näissä hajottavissa toimissa ja ruodussa pysyminen, sehän oli suorastaan palkittava. Tämän Venäjän kannan asiaan voi noteerata, vaikka Nobelia itsessään en pidä poliittisena välineenä, ja nyt ajattelen pystin Ahtisaaren elämäntyönpalkintona. Se kattaa monia onnistuneita ja kipeästi tarvittuja rauhanprojekteja – ihmisyyden palveluksessa.
Se taas että Nobelille löytyi heti imagoarvokäyttöä natoilussa on tavallaan ymmärrettävää sekin, onhan meillä kaikilla uskontomme.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar