
Olin jotakin mitä lie komissakymmenissä, ja oli menossa joku musaprojekti.
Ludde ilmestyi unessa, ja totesi:
roskaa ovat sun juttisi, mutta niinhän ne ovat kaikki muidenkin meidän jazzkähmyjen jälkeen; ei ilmeisesti aivan kaikki, sillä unessa, tuolloin vielä vahva
Bruce Springstein nyökkäili ollakseen Ludden kanssa samalla puolella. Se oli lohduttavaa, ja niin totta.
Ludde jyräsi totuusvoimallaan genret, jotka häntä olivat ryöstöviljelleet, ja tuon universaalin puhtaan rakkaudellisen energian kääntäneet negatiiviseksi energiaksi elämässä, tai tämä muutos oli silloin tapahtumassa. Heavy vajosi örinätasolle.
En sano muuta kuin että se energia ei kanna elämässä. Se elämänkenttä erottuu kantajistaan aika helposti, josei aivan puusilmiä olla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar