Närmare vart femte barn växer upp i en familj där det förekommer mentala problem eller missbruk. Näin tämän uutisen tekstiteeveessä yöllä, ja sydän liikahti. En tiedä, johtuuko se siitäkin, että Suomen kielellä ei oikein mikään kuulostaa miltään.En ole koskaan rakastanut suomenkieltä, ja sillä kirjoittanut lyriikkaakin vähemmän kuin muilla kielillä. Minusta suomenkielen konnotaatioissa soi jokin välirauhan aikainen suojeluskuntahenki, jokin julmuutta ihannoiva, lippua ja asetta pitelevä lapikasukko jonka aatemaailman satoa yhä niitetään.
Näistä 1970-luvun natsimielisiä aineksia seuratessa tässä kaupungissa - osa heistä on inhimillistynyt, mutta hirvittävän sisäisen kamppailun kautta, joka välistä on näkynyt isoissa otsikoissa.
Joskus kysytään, mitä inhimillistyminen tarkoittaa? Se on marxilaispedagogista käsitteistöä, jonka kai omaksuin opintovaatimusten mukaisesta Paulo Freiren Pedagogy of the oppressed -teoksesta.
Mutta kyse ei ole teoriasta; ihmisessä puhkea implisiittisistä syistä ymmärrys, sellainen sääli, ettei hän enää voikaan vetää liipaisimesta, kun tähtäimessä on aivo-olento.
Tämä tapahtuu elokuvassa Kauriinmetsäsjä, ei syyttä. Kaikki tapahtuu myös elävässä elämässä. Prosessi periaatteessa tunnetaan, muinoin oraakkeleissa ja luostareissa hyvinkin. Mutta nykymaailmassa ontologiseen inhimillistymistapahtuman ohjaamiseen tai tukeen ei ole konsepteja (ainakaan kylmässä pohjolassa).
Kosketuksen saanut joutuu muuttamaan elämäntapaansa, yleensä tavalla ja toisella, ja tavan mukaan selviämään aivan yksin puhjenneen uuden omatunnonherkkyytensä kanssa. Tämä oireisto diagnosoidaan yleensä psykoosiksi, vaikka teoriassa löytyisi sairausluokituksesta esimerkiksi syndroomaltaan aika lähellä edellistä sijoittuva "uskonnollinen kriisi".
Lääketieteen näkökulmasta epäilemättä on helpompi kirjoittaa pillerit, ja lähettää herkistelijä kotiin. Tämä kuitenkin olisi aikuiskasvatustieteen ydinaluetta, tutkia ja kehittää menetelmiä, millä tukea ihmistä jolla auki auennut alitajunta työntää esiin mitä ihmeellisempiä sisäisiä vaikutteita (menneistä elämistä).Joskus nämä tuskaiset ihmispolot hakeutuvat virtuaaliyhteisöihin, joiden vertaistukevia mahdollisuuksia ja orientaatiota olisi myös mahdollista kehittää.
Kaukaa en hae, yksi kouluesimerkki on tuossa naapurustossa. Surullisen kuuluisa.
Ja voimme myös ymmärtää, että koko perhe sairastaa, jos yksi sen jäsen sairastaa.
Trots att det har visat sig att de här barnen löper större risk för att själva få psykiska problem i framtiden tar man inom mentalvården sällan i beaktande barnets rädslor och behov/ Yle.
Målet är att alltid ta upp frågan om barnen, när en vuxen söker vård för sina problem och stöda den sjuka föräldern i hans eller hennes föräldraskap.
Kierre jatkuu. Se voidaan katkaista, mutta silloin on myös historia tunnustettava, mitä olen usein painottanut.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar