Se tuli puheeksi kokonainen porukka, kun tuossa edellä lastussa muisteltiin 1970-luvun menoa jossakin Kasviksen nurkilla koreavuodekadulla (iltapäivälehdistä tiedämme, että jos uutisjutussa kaupunkia ei mainita, kyse on Helsingistä).Veikko Leväaho - Veke oli Lefan kamuja: ne oikeasti istu Vanhalla filosofoimassa, ja olihan siellä Olavinenkin - kertoo Jaana Kokon dokumentissa Anarki (The Anarch) jatkosodasta ja kuuluisasta keikastaan sotaoikeudessa:
"En minä kyllä mielelläni näistä puhu, ne eivät ole niitä kaikkein kauneimpia muistoja.Kuopiolainen vankilanjohtaja ...Nousee jotenkin elävästi mieleen tämän kaupungin kulttuuri-ilmapiiri, ja tuo Aseveljenkadulla sijaitseva natsimielinen opinahjo, jossa henkinen ja ruumiillinen väkivalta oli arkipäivää, kansakoulu, jossa spartalaisuutta ihaillut luokanope vaihtoi historian kirjan uskonnon kirjaan, ja alkoi uhota jeesuksella - ja helvetillä.
Koska en kuulu kirkoon, en ole kuulunut enkä silloin kuulunut tietenkään, yritettiin minut velvoittaa pitämään komppanialle seurat. Tämä juuri sen vuoksi, että minua pidettiin arkkipakanana, mitä minä ilmeisesti olinkin. Ja samalla näitä iltahartauksia. No, minä ilmoitin, että minähän loukkaan teidän uskontoanne ja teikäläisiä kristittyjä, jos minä ryhdyn pitämään teidän pappinanne teille jotain tällaista. Siitähän tulee pelkkää ilveilyä. Mutta tätä eivät esimiesasemassa olleet tajunneet, he katsoivat vain sotilaan arvolle sopimattomaksi vastustukseksi tällaisen, kun en täytä sokeasti käskyä.
Katsoin ja katson edelleen, että minun eettinen ja moraalinen kanttini on paljon vahvempi kuin se sotilaan sisäpalvelusohjesääntö ja tällainen sokea totteleminen, ja varsinkin kun minä selitin sen vielä näillä äsken mainitsemillani syillä, että en halua loukata teitä. Jouduin sotaoikeuteen, tai oikeammin sanottuna kenttäoikeuteen, ja siitä tuli sitten kuukausi vankeutta.
Tuomion sisältö oli sotilaan arvolle sopimaton käyttäytyminen ja esimiehen käskyn täyttämättä jättäminen. Kirjaimellisesti tämä jälkimmäinen piti paikkansa, mutta se edellinen arvolle sopimaton käyttäytyminen ei pitänyt alkuunsakaan paikkaansa. Minä käyttäydyin paljon arvokkaammin juuri tässä noudattaessani tätä eettistä ohjetta olla loukkaamatta muita. No, Kuopion lääninvankilassa se tuli lusittua sitten....Sitten, kun jouduin sinne Kuopion lääninvankilaan, sanoi vankilanjohtaja pää kallellaan: Nuori mies, olisitte antautunut Jeesukselle, niin ei yhteiskunta olisi teitä näin tuominnut. Mitäpä siihen voi sanoa. Minä vain katsoin ja sanoin: Vai niin."
Epäilen että äidinkieleni suomi myrkyttyi myös tässä ätmöksessa, pakkoluetuksessa sekä ulkomuistiin pänttäämisessä.
Max von Gabriel Cornelius, Apinat taiteen tuomareina, 1889.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar