
Ensin tämän ratkaisun teki teosofinen edelläkävijä ja kirjailija, Pietarissa syntynyt Maria Ramstedt (1852–1915), sittemmin mm. August Giltig (1865 - 1948)(myöh. Aaku Mäki, Sampsa Luonnonmaa) joka kirjoitti, kuinka oli jo pitkään kiinnittänyt huomiota valtiokirkon ylläpitämän kristillisyyden epäkohtiin.
Eurooppalainen nationalistissävytteinen kristinusko oli yhteiskunnallisten ongelmien ja sotien pääsyynä, ja kristinuskosta oli tullut vallanhimon symboli sekä armeijoiden ja kansallisten väkivaltakoneistojen oikeuttaja, joka kaipasi radikaalia uudistamista (kats. mm. Luonnonmaa, Biografiakeskus, 2010)
Näin Giltig vuonna 1907 jättäessään työnsä Tampereen kaupungin ilta- ja tehtaalaiskoulujen sekä Aleksanterin koulun ylemmän poikakansakoulun opettajana.
Raittiusmies, vegaani ja tolstoilainen, jos kohta teosofikin ajan hengessä, jatkoi uraansa kansan- ja luonnonparannuksen piirissä. Pitkä elämä, jonka aikana ehti nähdä vielä fasismiksi nousun ja raakalaismaisuuden vaikutusten leviämisen yhteiskunnassa.
Myös Pekka Ervast tuomitsi 1. maailmansodan jälkeiset Teosofisen seuran johtajien näkemykset mahdollisesta sotien "jalostavasta vaikutuksesta", hänen mukaan ne päinvastoin ra´aistivat yhteiskuntaa.
Koululaitoksessahan tämä suojelukuntavetoinen nationalistissävytteinen kristinusko heikkeni vasta 1970-luvulla, ja sittemmin on jäänyt opetusohjelmien sisään ikään kuin jonain hyvää tarkoittavana sekularistisena kummituksena.
Sisältä tämä dogmatiikka, joka tekee merkillisen eron henkisyyden ja hengellisyyden välille, ei ole muuttunut. Sen valat ja rituaalit vaikkei noita yleisesti ehkä pidetä paljon minään tyhmistyttävät yksilön zombilaitosten osaksi, ja ovat eräänalainen väkivaltalaitosten muuttumattomuuden perusta.
Vert. kuulin jossain Voimala-nimisessä lahkolaisuutta käsitelleessä ohjelmassa pappishenkilön suusta ymmärtävää puhetta, kuin nuorella ihmisellä voi ilmetä henkistä etsintää, ja jopa hengellistä etsintää. Viimeksi siis kauppasi lahkoaan.
Vanha, heikosti perusteltu pseudoteologinen jako, jonka tapaa siellä täällä (eritoten suomenkielessä), mutta, totta, tuo jako kuvaa empiriaa: yksilö palaa, jos tahto ja voimat suureen nousuun eivät riitä, nationalistissävytteisen kristinuskon lempeään helmaan. Sellainen etsintä.
Määrittelihän jo Jaakob Böhme totuuden etsintää maadoittavan uskonnollinen melankolian - suunnilleen suom. hengellisyys -käsitteen kansa samaa vastaava - lähinnä esteeksi ihmisen henkistyminen ja vapautumisen tiellä.
Gustav Dore, God - the Source of Light. 1861.
1 kommentar:
Mitä sanoitkaan Aikkis sitten näistä New Age -jutskista.
Onko tuo sen parempi pakopaikka maailmasta kuin kirkon helma?
Skicka en kommentar