Paavo Lipponen se on menettänyt viimeisenkin tahdikkuutensa; ei sitä koskaan ollut liikaa.Hän ehkä yrittää epätoivoisesti olla myös hauska kolumnissaan /Turun Sanomat 5.2 2010.
Kaiken takana, eikä edes millään tavalla kätkettynä, puuhastelua ohjaa keskustan karvainen valtapoliittinen käsi. Suomesta ollaan tekemässä kepulandioiden saaristo, emämaana pohjoiseen luotava Suur-Kepulandia. Ja tämän kaiken me saamme porvarivallan voimalla, kokoomuksen ja Rkp:n ollessa rähmällään keskustan edessä.
Hui kauhea, ei uskoisi taas että olemme parlamentaarisessa demokratiassa eläneet satakin vuotta yhdessä. Lopulta jutusta kuitenkin paljastuu, että se peilaa demarileirin omaa sisäistä tilaa kyvyttömyyttä, iskukyvyn puuttumista.
Siihen nähden myös, että juuri Lipposen puheenjohtaja- ja pääministerikaudella SDP ja Kepu sopivat ennen eduskuntavaaleja vaalikampailun teemoista. Mutta myös korrektiudesta "on sovitun" perustan pohjalta vedettävien näennäisten poliittisten linjaerojen kanssa.
Tämän kabinettipelin tuore tv-elokuva Päämisteri kuvasi totuudenmukaisesti siinä ohessa kertoessaan kepu Anneli Jäätteenmäen elämästä ja hallituksensa kujajuoksusta.
Ehkä jotakin peruuttamatonta tapahtuikin Lipposen kannalta juuri tuolloin, keväällä v. 2003. Kuten sanotaan "kepu petti", ja hokeman mukaan se tapahtuu aina.
Mutta, mitä olisi tapahtunut, jos Lipposen omavaltainen Suomen junaileminen USA:n johtamaan koalitioon, joka rynnisti sotaan Irakiin kesken YK:n asetarkastajien työn, olisi jäänyt salaisuudeksi UM:n ja TP:n mappeihin, ja näin siis ainakin osin voimaan?Tästäkin ns. Irakgaten paljastumisskandaalista huolimatta osa koalition johdon tiukoista vaatimuksista ajettiin läpi myös suomessa, muun muassa irakilaisdiplomaattien karkotus, kuten he itse sanoivat, niissä olosuhteissa "suoraan kuolemaan".
Jäätteenmäestä ei olisi ollut pääministeriksi, mutta hänen tekonsa oli oikea. Paremmalla vainulla siinä olisi vielä turvattu oma selusta. Jääty seisomaan, ja ulosmitattu kaikki hyöty Suomen puolueettomuuslinjan hyväksi.
HS Nyt:n kontribuutio
”Se puoluesihteeri, joka Helsingissä valitaan, ei kierrä kenttää”, Korhonen varoittaa.
”Mistäköhän se johtuu, että ihmiset muuttuvat ystävällisemmiksi 30–40 kilometrin säteellä Helsingistä”, porukassa ihmetellään.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar