Buddhismin filosofia ei ole mukana - se on pääasia

Outous taas on mukana buddhismina eli legendassa Vasumitrasta, intialaisesta huorasta, jonka nimi merkitsee maailman ystävää. Se on yksi kolmannes filmin tarinasta, rustaa Iltalehti viikon Kim Ki-duk -annoksesta.
Tähdistä näkee ettei buddhalaisuudesta kuitenkaan mitään ole ymmärretty, ja se myönnetään - länsimaalaisittain outo. Enkä minä siitä syytä, sisäisesti olemme kuin eri planeetoilta.
Tänään nähtävä Samaritan Girl tosiaan valmistui samana vuonna (2004) kuin Rautakolmonen, tuo ihmeellinen, itämainen elokuva. Sekin on yhtä lailla - länsimaalaisittain - outo, mutta samalla kuitenkin kiehtova.
Väkivalta on yhä läsnä, se on haaste: kärsimyksen aiheuttaja, mutta myös anteeksiannon ja sovituksen mahdollistaja aivan toisella tavalla kuin kyyninen vihamielisyys. Teko on tulta.
Ki-duk ei tarkoituksettomasti mässäile väkivalalla länsimaiseen tapaan.
Mutta globalisaatio merkitsee myös tätä. Tämä signaali kaukoidästä on hyvin merkityksellinen interaktiivisuuden puoli maailmanmitassa. Ontologiset syyt johtavat useilla yksilöillä symboliikan ymmärtämiseen jollakina atavistisella, unenomaisella tasolla. Tästä puhuttiin erityisesti Ki-dukin Viisi vuodenaikaa -elokuvan ilmestymisen aikoihin ihan suomalaissaiteilla. Olkoonkin, että juuri tuo elokuva vääntää asioita rautalangasta, ja se on on kaunis, harvinaisen kaunis ja puhdasta etsinnän kuvaus - intentioltaan kuin ihmisen neitseellinen, sielua yhteyteensä etsivä henki.
Viiden vuodenajan lopun Maytrea täytyi selittää, mutta elokuvan keskivaiheen kehittelyt, nuo ihmisyyden läksyt, olivat teoksen todellinen clue, jollaisena buddhalaisuus todellakin on kaikkein hedelmällisintä nähdä ja kokea.
Nämä ovat suuria kertomuksia:
Consisting of three chapters, “Vasumitra”, “Samaria” and “Sonata”, and exploring such spiritually fundamental themes as sin, moral bankruptcy and atonement, the film suggests a cursory – but fitting – modern-day parallel to the tripartite structure and redemptive themes of Dante Alighieri's epic narrative poem, The Divine Comedy /Senses of Cinema.
Ja sitten:
Set in the alienating urban landscape of contemporary Seoul (although its human desolation could be typical of any despiritualised, materialistic society), The Samaritan Girl is a figurative descent into the soulless, impersonal spaces of anonymous Internet chat rooms, tawdry love motels, and secluded public parks (which seem to be populated more by statues than by real people).