Mikä valtava eläytysmiskyky ja musikaalisuus yhdistyy (huom.) kolmantena tulevaan täydellisyyttä hipovaan tekniseen osaamiseen.
Näin se tärkeysjärjestys menee aina kaikessa muussakin esittävässä, musiikkiin pohjaavassa taiteessa.
Tekniikalla yksin ei tee mitään, jos henki puuttuu.
Huomasin jo lyhyellä Kimin James Bond -teemaan rakennetut huikeat lutzit ja tulpit, mutta ennen muuta ohjelman teemamusiikkiin itseensä liittyvän askelluksen ja sen hauskan lopetuksen. Hei, tässähän oli luovuutta viimeiseen liikkeeseen.
Tällaista näkee harvoin. Ero muuhun kärkiryhmään oli valtava, ja siellä nähtiin toki yksi aika lupaava suomalaisesityskin - vähän ehkä vielä tytönläkärämäinen, joka kaipaa syvyyttä, syvyyttä, eläytymistä musiikkiin ja myötätuntoa.
On tiukkana istuva harhaluulo, ettei musiikillista lahjakuutta voisi kehittää. Voi. Ja etenkin juuri tältä osalta, rytmi ja moodit. Avaten sävelteoksen kuin aarteen - niiden virtaan mukaan sukeltaen askelin, liikkein.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar