Nimekkäät tutkijat arvostelevat Naturessa eri maiden hallitusten roolia IPCC:ssä. Artsuunhan viitattiin jo viime viikolla, mm. A-tuubissa, mutta nyt se onneksi leviää uutisena.Tiedejulkaisun artikkelin mukaan nykymallissa valtiot vaikuttavat paneelin toimintaan ja raportteihin, jotka eivät muutenkaan ole asiallisesti jaotellulla arviointipohjalla kasainvälisessä ilmastopaneelissa, jonka YK ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO perustivat yli 20 v. sitten.
Uudessa mallissa IPCC.n organisaatiossa vaikuttaisi kolme erillistä elintä, jolloin esimerkiksi tieteellinen vilppi ja painostus voidaan paremmin hallita ja diagnosoida.
Jos yksi eli vastaa perustieteen tuottamisesta ja tutkimusraporteista, ja kokonaan toinen konklaavi arvioi näiden tutkimustulosten alueellisia vaikutuksia, ja vasta kolmas elin antaa toimenpidesuositukset estetään puun takaa tulevat epätieteellisyydet.
Nyt ne ovat massaa kaikki, ja jäljet pelottavat.
Läpinäkyvyyden lisäämiseen uskoo viime syksyisen emailien tietovuoden kohteen, Itä-Anglian yliopiston, professori Mike Hulme.
"The IPCC needs a complete overhaul" sanoo Mike Hulme. Mä komppaan.
“... we need to set near-term targets that are pragmatic and technology-based, and they should be achievable on the basis of credible social, technical and economic analysis, not aspirational targets driven by IPCC science. It's better to be pragmatic than to be overly aspirational; surely the lessons of the 12 years since Kyoto tell us that?”Nature Reports Climate Change, 28 January 2010.
Itse katson tavallaan kokemuksesta, että korruptoituneita ja omaa asemaansa stabiloivia rämettyneitä organisaatioita on helpompi lakkauttaa kokonaan, ja perustaa uusia tilalle.
Näin kaikki resurssit ja virat voidaan arvioida sekä määritellä, priorisoida uudelleen, ja laittaa yleiseen hakuun.Tämä on tietysti liian suuri uudistus YK:n alaiselle putiikille, tiedä vaikka tavat leviävät.
Tässä sitten lisää:
The implications of climate change for the environment and society will depend not only on the response of the Earth system to changes in radiative forcings, but also on how humankind responds through changes in technology, economies, lifestyle and policy. Extensive uncertainties exist in future forcings of and responses to climate change, necessitating the use of scenarios of the future to explore the potential consequences of different response options.
To date, such scenarios have not adequately examined crucial possibilities, such as climate change mitigation and adaptation, and have relied on research processes that slowed the exchange of information among physical, biological and social scientists.
Nature 463, 747-756 [11 February 2010].
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar