Vain 16-vuotias suomalais-luurankovaatemalli on lyönyt itsensä läpi kansainvälisillä mallimarkkinoilla, ja hänestä kohistaan siellä täällä muttei ilmeisestikään teinin kotipaikkakunnan lastensuojelusta vastaavien viranomaisten keskuudessa.
Paitsi laihuus, silmämääräisesti nähden sitä luokkaa että verrokkeja voi löytyä lähinnä syömishäiriöihin keskittyviltä osastoilta, siinä alaikäinen lähenee maanpäällistä helvettiä kinkyjen pulverinvetäjien keskellä.
Missä on näiden sairaalloisten ihanteiden tienpää?
Entä onko tuo elämä elämisen arvoista?
Miksi sitten ketään pitäisi koskaan suojella miltään?
Sosiaaliviranomaiset mieluummin touhuilevat pöytänsä ääressä rutiinejaan - poliisilta tulee valmiit tiedot milloin joltain alaikäiseltä sinivuokko on kaatunut pullon siideriä maahan.
Taas noiden kuohuseurapiirien - mihin tämäkin ko. lapsi on vedetty - sairaasta, sekakäyttöisestä maailmasta ei ulos näy kuin kulissa.
Bulevardilehtien viihdesivut nyt tosin ovat alkaneet kiinnittää huomiota tähän mustaan puoleen julkkiskultteja, tai ei oikeastaan, se ei usein nouse viihdesivuilla, vaan käryn kohteeksi joutunut julkkis siirretään pian lehden osastoon kotimaa ja rikosuutisten joukkoon, aivan kuin hän olisi yksittäistapaus.
Iltalehdessä menee jo toista päivää yksi Glon-case, jossa kotomaamme pikku nousukkaat, epäillään, ovat matkineet suuren maailman menoa. Mitä nyt jäljessä sellaiset 40 - 50 v. - siellä jossain tämä kohta 100 v. täyttävä entinen herrain tapa vetää roinaa, alkaakin olla jo vähän passe. Jotkut irtaantuvat tietoisesti maantavoista, meemeistä, jos niin sanotaan.
Ei anneta sen häiritä, mitä viimeksi mm. Linda Lampenius, yksi harvoja oman tiensä kulkijoita, on kertonut tuosta elämästä.
Rockielämää vähän nähneenä, siinäkään ei ole mitään muuta ihailtavaa kuin itse musiikki, ja sekin sitä valitettavan harvoin.
Kuvaa Christopher Kanen ensi syksyn runwaylta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar