Manasin

taas huonoa englantiani, opuksessa joka on a) pakkoppulla b) mielenkiintoinen, näkyi merkitykseltään vieras sana. Tosin ei tuota sanakirjakaan (ei edes iso ja vanha) tunne - jotenkin vanhahtavan sanan rakenteesta alkurungosta ja sen päätteestä, konnotaatiosta ja kontekstista tuo nyt ilmi käy.
Mutta ....
Manasin muutakin: tehdään joku tekninen tai juridinen toimi, ja "asialle on tehty jotain". Voi ollakin että se (esim. aseiden poiskerääminen) jotain meinaa, mutta ei yksin, ilman tuota syvempää tasoa, jossa eettisyys sisäistetään.
Kirkko mielestäni aseita ja armeijoita siunaavana instituutiona ei voi uskottavasti esiintyä myös pasifistina.
Ja taas ajattelu - tämä on oma näkemykseni – että olisi muka olemassa jotain välimuotoja, a´la jos oikein suututaan, vasta muututaan tappajiksi, on fundamentiltaan virheelline.

Ja sitten yksi peruskysymys, blogisiskolla:
Mistä nuoret saavat sosiaalisen omantunnon, jos heille ei asia tule missään tutuksi eikä heitä kasvateta sosiaalisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen?
Vain vastaamalla, jos omat resurssit eivät riitä vastaukseen.
Buddhismi esimerkiksi antamalla täyden vapauden johdottaa tähän sisäisyyden tapahtumaan, jos katsomme vaikka elokuvan, Kim Ki-dukin Viisi vuodenaikaa.
Tästä poikkeavat esim. luostarikoulut, jotka tavallaan eivät enää tätä tasoa edusta.

post scriptum.
Sitten näemmä meneekin ketjun jatko jo vähän ns. omakuntanne puolelle, ymmärrän joten tänne vaan.
AA sanoi...
Jos tarkoitat teologeja, heidän koulutukseensa kuuluu tuntea muut uskonnotkin. Niistä tehdään tutkimuksia. Niistä opetetaan jo koulujen uskontotunneilla.
Kokemukseni ei ole aivan se (kansakoulun eka totarista lukion päästötodistukseen numerolla 9 suorittanut), vaan tämä ymmärrys ja orientaatio, joka avasi näkemään ihmisyyden perustan ja premissien samankaltaisuuden, oli aivan itse autenttisista lähteistä haettava ja etsittävä.
Samaa muuten sanovat radikaalit teologi-tuttavani.
AA:
Heille ei riittänyt vain jokin maakaistale. He halusivat myös ihmiset, heidän ruumiinsa, henkensä ja sielunsa.
Tästä ei ole näyttöä, mutta kylläkin siitä että suurvalta saatiin suututettua.
Etkö todellakaan tunne historiaa kommunismin uhreista?
Joo.
Kertomakirjallisuushan on väärällään tätä. Ja sitten toinen tulee ja laittaa johonkin huimaan arvioon vielä yhden nollan perään. Väestötieteellisistä tilastoista näistä joukkokatoamista ei löydy, ei edes viitteitä sellaisesta.
Vainot ovat kuitenkin totta, mutta jo tuhannen tai 10 000 ihmisen katoaminen on iso tapahtuma kaikkineen.
Sitä paisti, kuten Vilho Tahvanainen (kats. Tahvanainen: Erikoistehtävä, 1971) esittää myös Suomi tapatti sodassa kymmenin tuhansin miehiään luomalla linjoja joiden ei ollut tarkoituskaan pitää. Tahvanaiseen Kremlistä, hänestä riippumattomasta lähteestä on löytynyt vahvistusta.

post scriptum2.
On muitakin Tahvanaista tukevia lähteitä, opetusneuvos Erkki Hautamäki Suomi Myrsksynsilmässä, 2005: Marsalkka Mannerheim oli ennen jatkosotaa joutunut suostumaan Stalinin salaisesti esittämiin vaatimuksiin, että Suomi ei mene Leningradiin tai Syvärin yli, eikä häiritse Sorkasta lähtevää välirataa.
Tieto perustuu salaisten asiakirjojen sisältöihin, jotka Marski taltioi S-32 -merkinnällä varustettuun kansioon. niin kutsuttuun Tukholman laatikkoon (joka on nyt Suomessa):

Marski kertoi valvontakomission Andrei Žhdanoville, että Suomi piti sopimuksensa Stalinin kanssa, jolloin tämä joutuu posket punaisena poistumaan ja menemään Moskovaan kyselemään, mitä Stalin on sopinut. Silloin alkoi hirttosilmukka heilua Žhdanoville.

Sekä Tahvanaisella että eritoten työtä jatkaneella Hautamäellä löytyy lähteistetyn kovan tiedon ohessa myös laajoja asiasisältöjä mutta enemmän tai vähemmän lähteiltään hatarilla perustoilla, kuten useimmista sotakirjoista. Kirjan paksuuden takiako sitä sisältöä täytyy säveltää? Sellaista sielunkykyä jolla luettaisiin objektiivista maailmanhistoriaa ei ollut kummallakaan, vaan tekstissä näkyvät mieltymykset historiankulusta. Ei muuten ollut Hitlerilläkään, mutta hän puhui asiasta, koska tiesi hyvin sellainen katselun mahdolliseksi.

Alla still-kuva-dokumentista Ždanov - Stalinin suosikki. Ždanov ei ole kysymässä salaisten Marski-sopimuksien totuudesta, vaikka siltäkin tilanne voisi näyttää.