Ei tämä oikeastaan vielä juurikaan helpota, K 18 -leimoineen, jos katsoja ei ole ollut jyvällä tähän mennessä: Kim Ki-dukin Nabbeun namja/Bad Guy, Korea 2001.Iltalehdessä hoetaan edelleen jostain taloustiikereistä, jotka kaikella kunnioituksella Jiikin tulisi mitä pikemminkin tunkea takalistoonsa. Mutta ei hän ainut hämmentynyt pihallaolija tietenkään ole.
Minulla oli kuin onni nähdä ensimmäisenä Ki-dukin kaksi parasta, kypsintä elokuvaa. Hänellä on sanottavaa, se on selvää, mutta näissä alkupään tiheästi ilmestyneissä teoksissa, ideat hakevat vielä ilmaisumuotoaan.
Väkivalta taas on läsnä koko ajan kuin Martin Scorsesen New York -elokuvissa. Se ei ole kapseloitua ja taas uudelleen päälle liimattua tehostetta, kuten esim. suomalaiselokuvissa, vaan itse ätmös.
Teemalla klo 23.00.
3 kommentarer:
Minä kyllä kiitos mieluiten panen pääni pensaaseen, enkä katso mitään väkivaltaan vivahtavaakaan.
Saatan siitä kyllä lukea, mutta silloin kyse on omista väkivaltakuvistani eikä jonkun korealaisen.
Miksi elokuvan pitäisi olla ilmapiiriltään väkivaltainen?
Luulen että kuvilla viestiminen yksinkertaisesti on voimakkaampaa kuin sanoilla. Siihen kai mainonnan tehokin perustuu. Jos sillä on tehoa ollakseen. Poistivathan ne eläinsuojelijoiden levittämät kuvat todella nopeasti!
Sattumalta Petja Jäppinen kirjoitti päivän epistolansa juuri asiasta - omaan hieman alentuvaan tyyliinsä, mutta osapuilleen samaa kuin mä edellä tarkoittaen:
"Eräs moderni väkivallan ongelma on väkivallan kieltäminen. Se johtaa niihin ongelmiin joita väkivalta kieltämällä pyritään välttämään.
Voimme vaikuttaa vain niihin asioihin, jotka tunnustamme.
Jos meidän ongelmamme on väkivalta, sen voi ratkaista vain hyväksymällä väkivalta. Tämä on yhtälö joka sitten maarahvaalle on liikaa, mutta toisaalta se on heidän ongelmansa."
Elämä on kärsimystä. Varsinkin noiden roolihahmojen valinnoilla.
Mitä sitä silottelemaan.
Skicka en kommentar