
Hegelin todellisuus on pohjimmiltaan henkinen, dialektisen ulottuvuuden takana.
Sanon nyt ettei Hegeliä kovin hyvin ymmärretty, Steiner, mutta Karl Marx: kommunismi merkitsee yksityisolennon rajoittuneen egoismin, privatwesenin, ylittämistä, ja lopulta koko ihmiskunnan vapautumista. Sitä on tosi kommunismi, ei kapitalismin kanssa kilpaileva väkivaltajärjestelmä.
Miten parta-Kalle näki tuonkin (jo taloudellis-filosofisten käsikirjoitusten aikana, n. 1843) sittemmin hyvinvointivaltion minidemokratiaksi kutsumamme kehityksen, yhtenä kapitalistiselle järjestelmälle ominaisena dogmaattisena abstraktiona, jossa valtion kassasta annetaan vastavuoroin paitsioon jääneelle osapuolelle.
Marxista voi päätellä, että hän näki tämän maailmamme, ja kapitalismin tosi vieraannuttavan vaikutuksen - joka ulottuu tasolla, jossei yksilöt sen enempää kuin kollektiivisubjektit edes tajua vierauttaan. Mutta - myös sen yli.
Ilman kummoista valistuksen ajan uskoa voitiin todeta vierauden kestämättömyys: pohjimmainen osa (ihmistä) reagoi sairastuttaen mielentason sisäiseen epätyydyttävyyteen, toisessa yhteydessä dukhaksi kutsuttuun implisiittiseen mielentilaan, josta voi vain etsiä ulospääsyä - usein sokeudessa esimerkiksi kokaiinin kanssa, ja överit vetäen.
Guardian, Financial Times ja eritoten New Yorker ovat jo yli 10 v. julkaisseet pitkiä Marx-analyyseja, joissa eurooppalaisen näkijän ajatusten ajankohtaisuus nykymaailmalle on myönnetty.
Oli aika myöntää Marxin tavoin, että "on olemassa syvällä istuvia voimia, jotka ajavat kapitalismia kohti kriisejä."
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar