Venäjän puolustusministeriön www-sivuille syyskuussa päivitetyssä kirjoituksessa käsitellään varsin mielenkiintoisesta näkökulmasta nk. jatkosotaa, joka päättyi 65 vuotta sitten.Se ei ole yksipuolinen teksti, kuten HS väittää, yksipuolisen tapansa mukaan.
Sen sijaan tekstissä on jo joitakin vanhentuneita tietoja; tosi asiassa, enemmistö historiantutkijoista ei enää niele loruja mistään erillissodasta, vaan tunnustaa Suomen toimineen natsi-Saksan liittolaisena.
Kähinä tästä sodasta on osin Kremlin omaa ansiota, miksi Stalin ei vienyt, määrännyt natsi-Saksassa itsensä valtakunnankanslerin julistamaa sotaa Nürnbergin oikeudenkäyntiin lokakuussa 1946 - muun natsirikollisuuden mukana - vaan vuosina 1945 ja 1946 käyty oikeudenkäynti Suomen sodanaikaista poliittista johtoa vastaan pidettiin Helsingissä Säätytalossa?
Tämä viittaa erillissotaan, ja on saanut aikaiseksi 65 v. jatkuneen pulinan myös jostain erillisestä muka näytösoikeudenkäynnistä, vaikka järjestely oli päinvastoin liian lempeä noille pinttyneille natsiliittolaisille, jotka torjuivat kolme rauhanehdotusta, ja näin osaltaan pitkittivät natsihirmuhallinnon elinkaarta.
Miksi näin tehtiin, siihen oli arvattavasti hyvät syynsä, joihin voisi löytyä valaistusta myös Kremlin arkistoista, suojeltiinko näin joitakin henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet tosi asiassa sodan päättymiseen enemmän kuin yleisesti tiedetään (ja harvat asiasta sotien jälkeen kirjoittaneet leimattiin hulluiksi)?
Nyt jo tiedetään enemmän, ja odotetaan vain hyvää tahtoa Kremliltä. Samalla voidaan vikaista, jos sopii, mitä olivat vankimäärät, ja mitä olot sotien jälkeen leireillä Stalinin NL:ssa, eivät tainneet olla kummoisia parantoloita nekään?
Ristiretkeläiset saapuvat Konstantinopoliin. Eugène Delacroix, 1840, Louvressa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar