
USA 1953, kahdeksan Oscarin klassikko Pearl Harborin varuskunnasta juuri ennen sodan syttymistä. O: Fred Zinnemann. N: Burt Lancaster, Deborah Kerr, Montgomery Clift, Frank Sinatra.
Kummisetä-elokuvien sarjassa juuri kerrattiinkin se, kuinka Sinatra sai sittemmin palkitun osansa.
Eilen tuli sitten katsottua tuokin The Last King of Scotland, 2006, syystä & toisesta aiemmin väliin jäänyt. Tuli jotenkin mieleen 30 v. takainen Suomi, ja vallanvaihdos, joka alussa näytti, että kaikki on okei - mutta valtaistelu kulisseissa ei ollut moraalille alisteinen.
En tiedä, kuinka kaukana kuolemanpartioista ja katoamisista olivat nuo laittomat ulkoministeriön mustat listat rehellisistä suomen kansalaisista, mutta ne ovat yksi vaarallinen elementti, jolla ei demokratian kanssa saa olla mitään tekemistä.
USA 1950-luvulla, natsi-Saksa 1940-luvulla. ...nämä pyykit on pesty, milloin puhutaan oikeasti Suomi 1980-luvulla?
Mihinhän pysähtyneisyyden aika varautui sopeutumaan, kun kassakaappiin kirjoitettiin valmiita pahoitteluja varmana pidettyjen hirmutapahtumien johdosta keskisessä Euroopassa?
Onneksi muu maailma ei soittanut Suomen itsekkäiden, tunnottomien nuottien mukaan.
Tämän sortin "kansallinen itsekkyys" oli osaltaan pitänyt jo natsi-Saksaa pystyssä, vaikka liittoutuneet sittemmin muodostaneet tahot yrittivät useaan otteeseen kaltaista tämän akselin. Turhaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar