On hyvä muistaa, että se on ollut monesti palkka inhimillisten aspektien, aseettomuuden ja rauhansanoman esiin tuomisesta.
Varhainen kristillisyys, mutta myös mm. stoalaiset ääriliikkeet ja buddhalaiset ovat olleet terrorin uhreja; verta on vuodatettu tyrannien ja kirkkojen siunaamilla aseilla.
Nyt samaa sukua olevan brutaaliuden tapaamme toisessa ympäristössä, kuten Sofi Oksanen huomioi /HS:
Aikoinaan niin suosittu ajanvietemuoto – tappaminen – on nykyään eettisesti hankala, mutta kuluneen vuosikymmenen keksintö, tosi-tv, on löytänyt Thanatoksen vastapoolista, Eroksesta, tarpeeksi voimakkaan korvikkeen.Jotain törkeää on siinä tavassa, miten hollyswood-synromaisia ihmisiä riistetään ja alistetaan. He ovat vapaaehtoisia, mutta vain näennäisesti, heidän narsistinen fiksaationsa on tosi asiassa koko elämää myrkyttävä alityydyttyneisyys - ja sekunneista julkisuudessa taas annetaan, mitä tahansa, myydään mitä tahansa, ja niiden hetkien edestä alistutaan mihin tahansa.
Tosi-tv:n suosion ei siis pitäisi hämmästyttää, vaan sen, ettei formaattia keksitty jo aikaisemmin, onhan se nerokas tapa tyydyttää kansan tirkistelyvimma sekä tarve seurata nöyryyttämistä ja kilpailua. Sitä paitsi se mahdollistaa loistavasti parisuhdekisojen lisäksi julkisen seksin, intimiteetin viihteenä.
Makkosen Leksaa lukuun ottamatta en ole havainnut kirkollisten päälliköiden huomioineen tätä asiantilaa, mitä oikeasti ovat nuo nöyryytysohjelma- ja tosi-tv-formaatit, tai kyselevän edes mitään moraalin perään, ainakaan kriittisen sävyyn.
Sofi toteaa teknisestä, narsistisesti fiksaantuneesta ekshibitionismista: vain kamera onnistuu tavoittamaan yksityisyyden tunnelman, mikä ei olisi onnistunut millään näyttämöllä tai areenalla.
Lopulta tosin kirjailija Tim Fountain onnistu tässäkin interaktiivisuudessa: lukuisissa merkittävissä teattereissa, kuten Lontoon Royal Courtissa, teatteriyleisö äänesti tyrkyistä sen, jonka kanssa Fountain harrasti sinä iltana seksiä.
Degeneraatio riemuvoitto.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar