Tsekatkaa Rooman yliopisto ensimmäisen naisopiskelijan Maria Montessorin elämä. YleTeemalla to 31.12.2009 klo 19:00 - 20:35, 1/2.Yhdessä osassa nähtävässä sarjassa Maria Montessorin elämä - Maria Montessori: una vita per i bambini. Siinä kerrotaan, miten psykiatrian luennolla 1890-luvuilla Maria oivalsi perusluontoisen tehtävänsä. Hän ryhtyi paneutumaan mielen saloihin, ja soveltamaan oppimaansa erityisesti vaativien lasten opettamiseen.
Väistämättömästi Mussolinin ja fasistisen yhteiskuntajärjestelmän kanssa törmäyskurssille ajautumisen myötä Montessori joutui lähtemään maanpakoon. Toisen maailmansodan hän viettikin Intiassa kehittäin pedagogista ajatteluaan.
Fasismin vihollinen numero yksi olivat pedagogiset järjestelmät jotka tuottavat itsenäiseen mielipiteenmuodostamiseen, antimanipuloitavuuteen ja luovaan ajatteluun yltäviä kansalaisia.
Valtaa tavoitelleen natsi-Saksan mustalla listalla komeili ylinnä tohtori Rudolf Steiner.
Tästä muuten juuri räpsäytinkin: Stanley Milgram mittasi 1960-luvulla lähinnä auktoriteetin voimaa yli yksilön oman (vähäisen) arviointi- ja itsemääräämiskyvyn. Tottelevaisuus tarkoittaa sokeaa vastuunsiirtoa käskyttäjälle, mihin makrona kasvatus ja uskollisuusvalat yhteiskunnassa tosin tähtäävätkin, eli abstraktiin yhteiseen mieleen.
Taas yksilöiden manipuloimattomuus, siksi fasismi muuten ei sietänyt alkuunkaan Montessoria tai Steineria, murtaisi itsestään tämän idean "joukosta, joka toimii kuin yksi mieli", esimerkiksi kuolemanpartiona tai muuna murha-armeijana.
Eritoten Steinerin elämäntyöhön on kohdistunut valava sitä vääristävä paine.
Kun miestä ei eläessään yrityksestä huolimatta saatu hengiltä tuli suunnitelma b:n vuoro: kovettaa ja dogmatisoida elottomaksi kaikki henkinen perintönsä.
Se on separoimaton kokonaisuus, josta ei voi ottaa jotain hedelmää puusta, ja ikään kuin jättää juuret huomiotta.
Tätä virheajattelua Steiner juuri aikanaan kritisoi (kats. mm. Steiner, esitelmä Zürichissä 10.10.1916). Nyt tapaamme sen hänen nimeään kantavassa järjestelmässä.Vastoin useiden steinerpedagogiikan edustajien näkemyksiä, steinerpedagogiikan
metodisuutta ei voida pitää irrallisena ja steinerpedagogiikan ulkopuolella sovellettavissa olevana osana, koska se liittyy kiinteästi antroposofiseen maailmankatsomukseen, sanoo Tarja Ehnqvist.
Olen tuosta samaa mieltä, kuin Ehnqvist väitöskirjassaan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa? Tosin lipsuminen tässä kysymyksessä alkoi opettajapuolella jo Steinerin eläessä.
Ehnqvistin analysoimassa OPS-teksteissä metodisuus osoittautui opettajan kyvyksi etsiä, löytää ja välittää oikeanlaisia kasvuvirikkeitä oppilailleen. Ideaalisti toteutuessaan tämä kyky vaatii henkisen havainnoinnin kykyjä.
Akateeminen käsitys mielestä on pinnallistunut ja atomisoitunut Montessorin ja Steinerin ajoista. Tämä regressiivinen suuntaus riivaa montaa tieteenalaa.
En niin tiedä Motessorista, vesittynyt tietenkin, mutta tapaus Steinerin kohdalla osittain voi steinerkouluista puhua Steinerin ajattelun dogmatisoituna irvikuvana, jossa voi esiintyä jopa pakkoa. Muttei niinkään, etteikö tässä oppimismallissa täysin materialistispohjaisella kouludidaktiikalla olisi vieläkin opittavaa.
On, steinerpedagogiikan työskentelytavoissa, muu muassa taideaineissa toimii jotakin alkuperäisestä Waldorf-koulun ideasta.
Silti monet tämän pedagogian hienoudet ovat jähmettyneet eräänalaisiksi poppakonsteiksi, joita, temppuja toistamalla tapahtuu pian peräti ihmeellinen henkevöityminen. Ei se niin mene, tai oikeasti joku eurytmiä voi kyllä johtaa minän kovettumiseen tai esimerkiksi shakrojen hallitsemattomaan toimintaan, ja psykoosiin.
Olen tavannut neljällä vuosikymmenellä lukuisia (steinerkouluissa pakollista) eurytmiaa inhoavia ja vihaavia lapsia. Bonuksena eräs, joka kertoi harjoitusten sekoittavan hänen päätään.
Yksi toinen näistä kohtaamistani eurytmian vihaajista on nyt äärikansallismielinen hihhuloija.Ai, miksi näin? koska henkisiä harjoituksia ajetaan jonkin kyseenalaisen joogaharjoituksen tapaan tiedottomasti; nuoret ihmiset evät itse tiedä, missä ovat mukana ja mihin mikin harjoitustoiminta tähtää.
Opetussuunnitelmasta tästä ei ole suoraa sanaakaan, kuinka voisikaan, sillä steineropet itsekään eivät useimmiten tiedä, mitä ja miksi tekevät.
Esimerkiksi Montessorin kasvatusfilosofian sisäistäminen voisi avata mahdollisuuksia tutkia ihmistä, hänen eri piirteidensä ja ominaisuuksiensa avulla, mikä juuri tälle lapselle itselleen kenties voisi sopia?
Mistä sen muuten tietää, että tämä harjoitus tai tuo tehtävä nyt sopii juuri kulloisllekin ihmiselle? Sen tietää siitä, että yksilössä herää kipinä ja hän aidosti onnistuu asiasta. Esimerkiksi rytmiset harjoitukset kuuluvat aika universaalisti tiettyyn ikään, ja lapsi keksii niitä helposti itsekin.
Ja kuten Steiner itse sanoi, että hänen korkein tavoitteensa on, (Albert Schweitzerille kertoman mukaan), että tulevat ihmiset ajattelevat omilla avoillaan, ja tulevat itsestään tietoisiksi muun muassa hänen Steinerin välittämien virikkeiden avulla.
post scriptum.
Hollywood-syndromaa (rh 29.12.2009 12:58) hellitään länsimaissa - se ei ole edes oikea sairausluokitus.
Mutta myös Kiinassa on yhä enemmän näitä ihmisiä, jotka tekevät luvatuista sekunneista julkisuudessa ihan mitä tahansa, ihan mitä tahansa.
Taulupiirros 1: Rudolf Steiner, 'The realm of the Angeloi 3' August 1924.
2: Imagination – Inspiration – Intuition 20.3.1920
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar