Näkevän järjen lahja

Vilpittömyyden tieltä pahoin harhautunut auttaja joutuu huomaamattaan oman psyykeensä pimeän puolen vangiksi, sillä rinnakkaistasoilla maanpäällisen toiminnan mahdollisuutta etsivät elämää tuhoavat energiat, jotka ilmentymineen ovat aina valppaina. Vaikutusmahdollisuuksia niillä on yhtä monia kuin asianomaisen psyykestä löytyy vastaavia kosketuskohtia. Yleisimpiä niistä ovat esimerkiksi eri tavoin ilmenevä pätemisen tarve, omien mahdollisuuksien yliarvioiminen, esiintymisvietti, pakonomainen mielle koota ympärilleen ihailevia opetuslapsia, vallanhalu, vain taloudellisen hyödyn tavoittelu, itsensä jalustalle korottaminen.
Päällisin puolin arvioituna houkutukset oikealta tieltä eksyttämiseksi ovat samoja kuin tavallisessa arkielämässä. Sitä ne itse siassa ovat, sillä molemmissa tapauksissa ne toimivat ihmisen tunteen olemuspuolen kautta ja ohjelmoivat ihmisen arvaamatonta psyykeä, kirjoitti Tapio Kaitaharju Yhteytemme elämän energioihin, 1991. (stilisointi -rh).
En ole tavannut kai yhtään visuaalista selvänäkijää, joka ei olisi jossain määrin harhautunut. Yleensä he eivät tajua, mitkä vääristävät voimat iskevät tuossa tilassa. Mutta sellaisia on, itse Kaitaharju kieltäytyi lukemasata okkulttista ja henkistä kirjallisuutta, mutta teki omine hienovirittyneine asteineen yhtä pitäviä havaintoja esimerkiksi Pekka Ervastin ja Rudolf Steinerin kanssa.

Ongelma on, että äärimmäisen harvoin visuaalinen selvänäkijä on ajatuksellinen selvänäkijä - siis täysin selväjärkinen, kognitiivinen, järjellään näkevä ihminen. Hän voi tunnistaa, ja tunnistaa nuo Tapion mainitsemat harhat, eikä näin luule harhaa todeksi. Järjellinen on todellista, kuten Hegel sanoi.
Kaitaharjussa oli jotakin tästä, vaikkei hän itse täysin subjektivapaa ollutkaan:

Tapio Kaitaharjun persoonallisuuden tunnusomaisin piirre oli tuo kaikille merkittäville ihmisille ominainen koruttomuus ja nöyryys, itsekeskeisyyden täydellinen puuttuminen. Ihmisille niin luonteenomainen, taisteleva vastakkainasettelu minän ja maailman välillä oli muuttunut hänessä kaiken ymmärtämiseksi, lempeäksi hyväntahtoisuudeksi, joka säteili hänen ympärilleen.

Olen harvoin tuntenut yhtä voimakkaasti toisen ihmisen kohdalla että juuri hän näyttää tietävän jotain ainutlaatuisen tärkeää, että hän on kokenut korvaamattoman merkittäviä asioita. Jotain samaa koin aikoinaan Eino Kailan viimeiseksi jääneellä luennolla, jossa filosofi kolkutti raivokkaasti, Prometheuksen tapaan tietämisen äärimmäisiä rajoja. Oliko hiljainen tietäjä kulkenut noiden rajojen yli ja löytänyt niiden takaa toisen, tieteen keinoin tavoittamattoman todellisuuden?

Kirjoituksessaan Timo Miettinen katsoo, että Tapio Kaitaharjun kokemusmaailmassa on hänen kirjojensa antaman kuvan mukaan hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä luontokulttuurien ja esihistoriallisen ihmisen maailmankuvan kanssa.
En tiedä, kuvan Mother Earth lähenee tuota mystistä luontoanomaliaa - juuri siellä ovat lähinnä ne voimat, jotka saattavat olla näennäisesti kauniita mutta pyrkivät harhauttamaan yliaistista ihmistä, ja vapauttamaan negatiivisessa muodossa kundaliinienergian, jota länsitiede ei tunne eikä tule tuntemaan, vaikka muuten pitkälle voi päästäkin. Kollektiivisesti maanhenget pyrkivät palauttamaan vanhat mysteerio-opit nykymaailmaan (mitä muuten tekivät mm. natsit).