Kun poliittisen järjestelmämme kestävyys on yhä vaarassa eikä sen itsepuolustuksen kehittämiseksi ole tehty elettäkään, kirjoittaa Tuomas Keskinen /IL, on nyt aika pohtia vaihtoehtoisia malleja.Hänen mukaansa siihen meillä on riittäviä kokemuksia reaalikommunismista, -fasismista ja -kansallissosialismista.
Näiden toimintaideologioiden juuria ei ole kitketty pois, ja ne varttuvat hyvin lannoitetuilla kasvualustoilla ympäri Eurooppaa. Silvio Berlusconin hallitusta voidaan pitää puolifasistisena liittoumana, jonka suojeluksessa Benito Mussolinin aate ja menettelytavat leviävät h-hetkeä odottaen.Ruotsalainen kansanpuolue ansaitsee kiitoksen siitä rohkeudesta, jolla se vaalienkin alla torjuu muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta, Tuomas esittää.
Nähtävillä on vahvoja enteitä siitä, että perinteinen vasemmisto lakoaa jälleen kerran äärimmäisen oikeistosuuntauksen tieltä totalitarismin vanhoissa pesäpaikoissa ympäri läntistä Eurooppaa mukaan luettuna Saksa ja nyt myös Ruotsi.
On aika kavahtaa tätä kehitystä.
Oikein, mutta jos LexNokian kaltaiset poliisivaltiolait hujahteleva läpi järki ja ymmärrys eivät ole mukana.
Kaikki muut porvarilliset puolueet (siis RKP:tä lukuunottamatta) taktikoivat erilaisilla ennakkoluuloilla ja vasemmisto menettää perusvoimaansa vetäytyen puolustukseen.
Kysymys kuuluu, mitä tapahtuu jos Yhdysvallat ja Eurooppa kohtaavat vielä paljon pahemman taloudellisen romahduksen kuin 1930-luvun alussa? Miten Suomi valmistautuu tähän vaihtoehtoon?Vuosina 1939-45 Suomi oli Englannin ohella ainoa sotaa käyvä maa Euroopassa, jossa parlamentaarinen demokratia toimi koko ajan. Se oli selviytymisen ihmeen ydin, Tuomas kertaa.
Mutta Suomi oli maailman ainut maa joka demokraattisen protokollansa mukaan meni natsien kelkkaan.
Historia ei ole loppunut, hän päättä.
Meidän on pystyttävä samaan kenties vielä vaikeammissa globaalin totalitarismin oloissa, sillä Yhdysvaltain talous seisoo enää vain Kiinan kommunistisen puolueen hyvän tahdon varassa.Ruutu Ingmar Bergmanin epäonnistuneesta elokuvasta Käärmeen muna, 1977.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar