
Teemalla juuri nyt menossa. Yksi vaikuttavimpia elokuvia, ja mihin saumaan se natsasikaan vuonna 2003 vyöryessään teattereihin.
USA oli koalitioineen telaketjut rahisten ja ilmapommit jyskyen painunut Irakiin - en koskaan uskonut tämän hyökkäyssodan tekaistuihin syihin. Kuinka koko maailmaa voidaan noin pettää ja kusettaa, en meinannut tajuta.
USA päästi irti shiialaiset kuolemanpatiot, jotka polttivat assyrilaiskristittyjen kirkkoja ja ajoivat Riverbendin kaltaiset naiset työpaikoilta koteihin - ja muuten terrorisoivat edelleen maan siviiliväestöä (ks. Sofi Oksasen Irak-selostus arabi-tv-kanava Al Arabyan tiedoista /hs) .
Tähän saumaan siis osui Dogville. Olin pitänyt von Trierin edellistä Dancer in the dark -elokuvaa jotenkin ihan loukkaavana, jenkkien puolesta, olin kai vielä niin silmään kustu.
Tajusin sitten v. 2003, että hänhän olikin enemmän hereillä kuin mitä haluttiin uskoa - ja työt ovat täyttä rautaa. Universaalia ihmiskuvaa, kyllä, mutta tässä jenkkikontekstissa noista leffoista tihkui omat lisämehunsa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar