
tuhannen vaihde oli todellista huumaa. Tuli jatkuvasti työtarjouksia firmoista, joista useimmat ovat jo kaatuneet, muistelee Tomi Lindblom, jonka väitöskirja /Yle on ensimmäinen laajamittainen suomenkielinen uusmedian kehityksen katsaus - tällä akateemisella tasolla. Tutkimus kattaa vuodet 1994 - 2004. Väitöstyö kertoo, kuinka perinteisistä tv- ja lehtiyhtiöistä tuli internetin käyttöönoton myötä monimediataloja.
Ja jos kohta hypen vallassa rahaa hassattiinkin, mutta varsin laihin tuloksin. Seurauksena oli itkuvirsiä julkisuudessa.
Lindblomin mukaan nettihankkeet liittyivät useimmiten yksittäisten henkilöiden ambitioihin jalostaa mediasta internetiin palvelu, brändätä se sellaiseksi. Vaikka homma maksoi.
Vuonna 1995 internet-mainonnalta odotettiin paljon, ja oli oletus, että aikainen mato madon löytää. Rahaa ei tullut edes kulukatteeksi. Itselläni toimituspäälliköksi tullessani oli tämän välineen suhteen enemmänkin sisällöllisiä visioita, herättää ja vapauttaa - tosin joitakin harvoja potentiaaleja - ihmisiä ajattelemaan itsenäisesti, ja omilla aivoillaan. Vieläpä niin relativistisesti, että he tulevat tietoisiksi ihmisestä ja maailmasta; aloittavat sisäisen muutoksen polun, harjoittavat orientaatiota, tai ottavat edes suuntakurssin uuden ihmisen luomiseksi.
Noin muuten, Lindblom viittaa aikaan vuosituhannen alussa: ei silloin kokemus juuri painanut, varsinkin jos sen sen varjolla jarruteltiin jotain aivan hypeä hanketta.
Tuli noita härveleitä joku suunniteltua, niistä maksettiin hyvin. Tietysti.
Ja olihan se tietyllä tavalla traagista, että se yksi menestyi, se, jota pidettiin ihan hulluna: se hylkäisi totutut kaavat, mm. kaveriporukoiden toisilleen söpöstelemät mini-cv:t ym., ja suuntasi suoraan suurille markkinoille. Valoi perustan, jonka päällä se yhä pelittää.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar