"Vasemmiston kannatuksen heikkous ei tarkoita sitä että ne aatteet ja arvot, joita työväenliike on edustanut, olisivat vastaavassa suhteessa kadottaneet vetovoimaansa. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, joka aikanaan työväenliikkeen synnytti, ei ole minnekään kadonnut, mutta sen luonne ja se miten se ilmenee ja miten se koetaan on kehittyneemmissä maissa huomattavasti muuttunut. Se on myös paremmin piilotettua kuin ennen – vain leipäjonot ja Itä-Euroopasta tulleet kerjäläiset tuovat siitä kiusallisia muistutuksia. Köyhyys ja huono-osaisuus on kuitenkin hyvinvointivaltion alasajon myötä jälleen lisääntynyt. Toistaiseksi se ei kovin hyvin näy katukuvassa eivätkä vallanpitäjät koe sitä uhkaavana, sillä köyhät ja syrjäytyneet on helppo sivuuttaa reppanaporukkana, joka ei ole järjestäytynyt eikä edes äänestä vaaleissa",kirjoittaa Erkki Tuomioja.
Tuomiojan mukaan yhteiskunnallinen eriarvoisuus, joka aikanaan työväenliikkeen synnytti, ei ole minnekään kadonnut. Mutta sen luonne ja se miten se ilmenee ja miten se koetaan on kehittyneemmissä maissa huomattavasti muuttunut.
Edelleen hän arvioi kyynisesti, että huono-osaisuus on nyt myös paremmin piilotettua kuin ennen – vain leipäjonot ja Itä-Euroopasta tulleet kerjäläiset tuovat siitä kiusallisia muistutuksia. Köyhyys ja huono-osaisuus on kuitenkin hyvinvointivaltion alasajon myötä jälleen lisääntynyt. Toistaiseksi tämä ei kovin hyvin näy katukuvassa, Tuomioja arvioi, eivätkä vallanpitäjät koe sitä uhkaavana, sillä köyhät ja syrjäytyneet on helppo sivuuttaa reppanaporukkana, joka ei ole järjestäytynyt eikä edes äänestä vaaleissa.
Sitten: miten voisimme palauttaa työväenliikkeelle ja vasemmistolle, tai oikeammin näiden edustamille arvoille sellaisen aseman jota tämä kriisien vaivaama maa ja maailma tarvitsevat?
"On virhe väärin laskea sen varaan, että kriisikehitys itsessään ja Suomessa porvarihallituksen kyvyttömyys ja epäsuosio, palauttaisivat menetetyn kannatuksen ja luottamuksen. On ensinnäkin todettava, että kriisissä on myös paljon perinteisen työväenliikkeen ajattelua ja toimintatapoja haastavia aineksia."Analyysi jatkuu: tärkein selitys kannatuksen katoamiseen on kuitenkin poliittinen passivoituminen. Suomessa on tänään ennätysmäärä poliittisesti täysin kodittomia ihmisiä, jotka eivät kyselyissä osaa tai halua nimetä ainoatakaan puoluetta jota kannattaisivat.
"Tällaisia ihmisiä on aina ollut iso määrä, mutta nyt osuus on noussut ennätyskorkealle, jopa kolmannekseen kaikista."Olen samaa mieltä: nämä ihmisiä, joilla olisi eniten voitettavaa politiikan kautta tehtävillä muutoksilla ja vaikuttamisella. Silti samalla jengilläon vähiten luottamusta siihen, että kukaan politiikassa tosissaan kykenee tai edes haluaa heidän asemaansa parantaa.
Vasemmistopuolueiden alamäki on jatkunut yli kymmenen vuotta, mutta edelleen sen pysäyttämisen edellyttämä rehellisen analyysiin ja avoimuuteen perustuva itsetutkiskelu tuntuu kovin vaikealta, ja mieluiten se sivuutettaisiin, kuten Eki näkee, vaatimalla itseruoskinnasta luopumista. Näinhän tosiasioiden kieltäjien käyttämä termi kuuluu.
Eettisten päämäärien nimissä kaikkea muuta paitsi nimi puolueessa on mahdollista muuttaa. Nimeä ei, koska se on poliittisten opportunistien agenda, jolla ängetään keskustaan.
Alla: syksyn 1917 vaalikamppailussa SDP:n vaalijulisteen suunnitteli Otto Wille Kuusinen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar