
Lapset elivät joka päivä pelossa eivätkä tienneet, mistä seuraava lyönti tulee.
Liioitellun ja summittaisen väkivallan luoma pelon ilmapiiri vallitsi useimmissa laitoksissa ja kaikissa niissä, jotka oli tarkoitettu pojille. Yhdeksän vuoden ajan laitosten toimintaa 1930-1990-luvuilla tutkinut komitea haastatteli raporttiaan varten yli tuhatta miestä ja naista, jotka olivat eläneet katolisen kirkon ylläpitämissä lastenkodeissa, sairaaloissa tai koulukodeissa, ja jälki oli sen mukaista.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö pieksäminen ja raiskaukset olivat arkipäivää.
Laitoslapset olivat usein muun maailman koulukotien tapaan pikkurikollisia, koulupinnareita ja aviottoman lapsen saaneita äitejä tai heidän lapsiaan.
Opetusministeriö Irlannissa ei ole onnistunut lopettamaan väärinkäytöksiä, hallituksen tutkimuskomitea ruoskii.
Eipä silti, se sama meno on kaikkialla; vapaiden katolisten suuntausten, esimerkiksi Teosofien vapaan katolisen kirkon sekä kristiyhteisön kanssa. Lastenkotilasten tai vammaisten seksuaalinen hyväksi käyttö on saanut rehottaa aika vapaasti aivan Irlannin tyyliin. Mitä nyt viime vuosisadan alussa tämä teosofinen kuppikunta käryili kunnolla.
Sanoisin kokemuksesta, jopa silminnäkijänä, valitettavasti, että skeptikot ovat asioissa jäljillä. Henkisistä liikkeistä, kulteista, ja lahkoista arvioisin kuolleita tai kieroutuneita on sellainen 95%. Olen aiemmin kertonut henkisestä harhautumisesta, sen syistä, jotka ohjaavat psyykkisyyteen ja voivat tukahduttaa sekä vääristää libidon kulkusuunnan, estää sen aidon sublimoitumisen, ja johtaa kokelaan peversioihin (josta jo madame Blavatsky varoitti - turhaan).
Tämä on koko ongelman ydin, ja sitä ei varmasti haluta tunnustaa em. katolisissa piireissä. Sillä suurin osa jengeistä onkin vaikenijoita, ei tekijöitä. He tietävät mutta salaavat. Hiljainen hyväksyntä mahdollistaa tekojen jatkumisen.
Kun minulta skepot muuan vastaavassa jutussa kysyivät, tahdonko että asia selvitetään perinpohjin juuriaan myöten. Sanoin tahdon, ja vastaus tuskin kysyjää yllätti.
Törkeä tapaus, jossa vammaisia ihmisiä ei uskottu edes aikuisiksi kasvaneina.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar