En tiedä, onko tuo lievä höynäytyksen tuntu perua kansakoulusta, jossa lapsiin kohdistunutta pelottelua ja henkistä väkivaltaa kutsuttiin nimellä kristinusko, ja osin tätä samaa terminologiaa käyttävät myös kristinuskon muut suuntaukset eritoten esoteerinen ja gnostinen koulukunta.Kun käytetään sanaa Kristus, vaikka nyt esimerkiksi Rudolf Steinerin puheessa, ajatellaan, että sen merkitys tietenkin on aivan toinen, muu kuin yleisten kirkkojen dogmaattisella hapatuksella.
Itselleni on kuitenkin suht´ selkeämpää, jos ihmisessä piilevästä korkeasta muutosvoimaista käytetään nimeä buddhaluonto. Tämän loogisesti perustellun, kokemuspohjaisen elämän ulottuvuuden nimen voi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella ilman assosiaatioita muinaisiin paimentolaisasuihin, ja voimiin, joiden olemassa olon todentaminen vaatisi joulupukkisukon kaltaista luottamusta.
Tuskin tunnetaan mitään sen epätäsmällisempää kuin kristityt puhumassa Jumalasta. Lisäksi on todettava, että tämä horjunta siinä, mitä milläkin sanalla tarkoitetaan, on ollut laajaa ja perusteellista läpi Euroopan historian. Mutta myös suuret yksilöt itse ovat uransa aikana vaihdelleet käyttämiensä termien merkityksiä. Esimerkiksi ottamani Steiner todella käytti nuoruudessaan kristinusko-sanaa kuvaamaan kirkollista oppia, mutta myöhemmällä hän iällä tarkoitti tällä sanalla useimmiten edustumaansa esoteerista opin suuntausta, jota kirkko vainosi läpi vuosisatojen.
Usein ongelmat käsitteissä ovat tätä suurempia. Jos jotain kristillisteosofista tekstiä lukee, analysoidakseen sitä, emme saa oikein mistään kiinni; itse teksti saattaa olla muinaiselta, ihmiskuntaa johtaneiden jumaluuksien ajalta, mutta sillä viitataankin uudessa kontekstissa sisäiseen omantunnon ääneen, joka on myöhemmän kehityksen ja inhimillistymisen tulos.
Lopputulos on demonista puuroa ja hölynpölyä.
Näkee myös sekasotkua, jossa käytetään juutalaismytologiaa ja heti seuraavassa lauseessa viitataan Nasaretilaisen puheisiin, joten edellinen jää oudosti ilmaan viittaamaan ties mihin kansan henkiin.
Äskettäin entinen USAssa Nebraskan osavaltion senaattorin Ernie Chambersin nosti kanteen Jumalaa vastaan. Chambers halusi haastaa jumalan oikeuteen. Tuomioistuin hylkäsi Jumala-kanteen, se katsoi, ettei jumalaa voi haastaa oikeuteen, sillä hänellä, siis vastaajalla ei ole kirjattua kotiosoitetta.
Mutta Chambersin perusteluissa oli jotain vallan erikoista: Jumala on terrorisoinut häntä ja hänen äänestäjiään Omahassa "aiheuttaen kuolemaa ja tuhoa miljoonille maan asukkaille".
Lisäksi Chambers kertoi halunneensa haasteella kiinnittää huomiota siihen, että kaikki, niin rikkaat kuin köyhät, ovat tasa-arvoisia lain edessä. Hän siis tahtoo kumota kaikki ”Jumala on puolellamme” -puheet, jotka ovat maailman suurin ongelma.
F1-formulamestari Lewis Hamilton puolestaan uhosi taannoisen Shanghain kilpailun jälkeen, että "koko viikonlopun Jumala on ollut puolellamme, kuten aina."
Siis Jumalalla on diili formulatallin kanssa?
Eiköhän Hamilton mitenkään voisi käyttää sisäisistä tunnoista muuta ilmausta, vaikka tuo kaikkivoipa on kyllä se sama partamies, josta kansakoulussa opetettiin minullekin fasistisen ajatusmaailman lomassa.
Ei ihme, että Daily Mirror -lehden kolumnisti Oliver Holt kolumnissaan katsoi Hamilttonin kommenttien olevan "absurdiuden huippua, ylimielisiä ja itsepetosta". Mutta se että syytetään yksityistä ihmistä siitä, miten hänet on kasvatettu ja opetettu ei mielestäni ole järin reilua. Henkisesti sadistiset instituutiot jotka tuottavat absurdia, ylimielistä itsepetosta ovat enempi vastuussa. Ja pahinta on, että tämä voi yhä jatkua näin.
Ongelmaan, sillä siksi tätä voi kutsua, on olemassa selkeä ratkaisu. Tosin ei helppo, so. oppia uusi selkeämpi järjestelmä, jossa ei hourailla turhia.
Buddhalainen, joka liikkuu maailmassa saa joka päivä vastata kysymykseen, miksi buddhalaisuus on ateistien oppi? (tai usein tämä kysytään vielä muodossa, miksi B on ”pakanallinen uskonto”?)
Minä kysyn, miksi B ei olisi ateistinen epistemologialtaan? Miksi se pitäisi vesittää merkillisen epämääräisillä käsitteillä, joiden merkityssisällön jokainen kaivaa omista alitajunnan assosiaatioistaan, vaikkapa juuri edellä mainitun Hamilttonin tapaan?Henkisesti vapaa buddhaluonto on jokaisen mielessä. Silti tämän dynaamisen ja kollektiivisen tietoisuuden säteilevä läsnäolo pysyy suurimmaksi osaksi piilossa, tai se toimii aivan heikkona kutsuna, impulssina, joka kertoo ihmismielen vapaudesta sitä vangitsevan egoismin toisella puolella.
En ole vielä kuullut, että kenenkään mielestä buddhaluonto olisi vielä tehnyt diilejä formulatallien kanssa, tai onko kukaan todella väittänyt, että säteilevä sisäinen läsnäolo olisi kylvänyt tuhoa - aiheuttaen kuolemaa ja tuhoa miljoonille maan asukkaille?
Buddhapatsaan maillaan räjäyttäneet talebanitkaan eivät näin väittäneet, vaan he katsoivat buddhalaisuuden heikentävän verisiteitä, ja edistävän ihmisten, eritoten naisten yksilöitymistä, "uppiniskaisuutta".
He, afaganistanilais-talebanit, ovat oikeassa, mutta siinä taas väärässä että he voisivat tämän kehityksen estää.
Buddhapatsaassa lootuksen kukka kuvaa juuri sitä, miten merkillinen buddhaolemus on olentojen sisällä, mutta halu, kiintymys ja osalliseksi tuleminen peittävät sitä. Heikkouksia kutsutaan sanskritiksi nimellä klesa. Klesat ovat monenlaisia, ja niistä ensimmäistä kuvaa lootus sen takia, että löytäessämme jotain houkuttelevaa, haluamme tulla siitä osalliseksi. Tämä paradoksaalinen heikkous tarvitaan, sillä vahva ei löydä tietä.
Viisauden ja filosofisen tyhjyyden ykseys piilee siinä, mitä kutsutaan buddhaluonnoksi, tathagatagarbha, koska siihen sisältyy säteilevän olemuksen siemen, sisäisyyden hengenvoima joka suo itsensä voittamisen mahdollisuuden.
Gnostiset suuntaukset manikealaisuus sekä kataarilais-ruusuristiläinen tuntevat universaalin transfiguraatio-opin ja täydellisen vapautumisen tien - jälkimmäinen kumminkin käyttää ohessa myös kristillisessä yleiskäytössä olevaa terminologiaa. Mielestäni se vain hämärtää selkeää vapautumisen filosofiaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar