Aikuiskoulutusuudistus seisoo, koska minkäänlaista poliittista suuntaa ei työllä ole, sanoo Esa Suominen.Miksi näin?
Koska, kun ei ole näkemystä, ei ole suuntaakaan.
Mä olin jätkä, jonka aikuiskasvatuksen perusopinnot kerran jäädytti löytämäni kriittinen lähde Linkolan essee "Edistyksen harhakuva" (jota sittemmin analysoinkin) - tuohon aikaan vielä etsittiin ihmisestä turboruuvia, jota voitaisiin kiristää ikään kuin andragogistieteellisin menetelmin.
Se ei voi olla aikuiskasvatuksen ensisijainen tarkoitus, vaan mm. ihmisen itsetuntemuksen kehittymisen virikkeet, ajattelun kautta tapahtuva tiedostaminen sekä henkisten resurssien vapauttaminen. Tästä voi joku koulu olla eri mieltä.
Ongelma piile mm. siinä, että ko. "henkiset resurssit" ovat materialistisesta ihmis- ja tietokäsityksestämme johtuen ontologinen suure, jota meillä lienee vakavasti toimivien määrittelyjen kautta lähestynyt vasta harva, esim. Juha Sihvola Maailmankansalaisen etikassaan.
Andragogia korostaa, että aikuiselta löytyy nuoria opiskelijoita laajempi kokemustausta sekä monin tavoin kehittyneempi ajattelu- ja hahmottamiskyky. Myös aikuisen opiskelumotivaationsa on erilainen. Aikuinen vaatii motivoituakseen eri moottorit kuin nuori, ja suuren vapaaehtoisuuden myötä usein vasta voidaankin puhua ”kasvusta”.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar