Nyt on niin, että tuomiopäivän musaa on 10 biisiä muutamia päälleäänityksiä ja lopullista ilmiasumiksausta vaille valmista.
Kun tuota kuuntelin
selloja kontrabassoja sisään pistäessä, en mä oikeastaan enää ihmettele että
Jaska sai fiilikset edellä otsikossa mainitusta levystä. Alkuun se tuntui imartelevalta. Silloin mulla oli lapuilla yksi biisi joka eniten on Hammill. En uskaltanut kuunnella
The Silent Corner and The Empty Stagea ennen kuin nyt kun se ei voi enää vaikuttaa levylle tulevaan musaani.
On jotakin, se on intensiteetti. Vaikuttavuus.
Yhdessä biisissäni
Sympatic City oli intensiteetti sitä luokkaa, että sitä oli pakko lyhentää päästääkseen loppuun skitan kanssa. Maalasin tummaa jousta tähänkin vuodatukseen.
"Ei ole liian vaikeaa musiikkia, vain liian mietoja huumeita", julistaa taas
aikakaus-Lehti 2/2008.
Ostakee printi
Lehti ja naattikee.
:D
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar