LSD hajotti kitaristi Pete Townshendin, ja henkinen etsintä eheytti.JIMin Henkilökuva: The Who.
The Who on yksi maailman menestyneimmistä, ristiriitaisimmista ja rajuimista rock-yhtyeistä. mutta niin myös jenkkidokkari, ehkä rajuin ja realistisin näkemäni.
Soittimien estoton tuhoaminen lavalla ei lyönyt leville. Pete, laulaja Roger Daltrey, basisti John Entwistle ja rumpali Keith Moon olivat kaikki hyvin erilaisia ihmisiä, mistä kerrottaan syntyneen The Whon ainutlaatuisen menon.
40 vuoden jälkeen vasta, bändikaverien kaaduttua, Peter ja Roger ymmärsivät toisiaan tulivat toimeen keskenään.
Vastaava doc. esimerkiksi The Moody Bluesista olisi asiaa. Koska tämä mestarillinen bändi oli myös poikkeuksellisen jännitteinen - ja lahjakas. Tuntematon sisältäpäin, pääosin.Oletteko nähneet, kun Mike Pinderin mestarilliselle Seventh Sojourn -alumille säveltämä When You're A Free Man Again saa ennen loppuaa jonkun vanhan nistin purskahtamaan itkuun?
Kaikesta bändiä koskevasta kuulemastani ja näkemästä olen aika yllättynyt.
Jäi mieleen myös muuan jeppe, joka vahvasti viittasi Days of Future Passed(1967) -albumin kuultuaan, kuuntelukokemukseensa.
Se oli progeaikaa.Nyt soi esimerkiksi toi Klaxons: sen vuoden 2007 alussa jukkaistu Myths of the Near Future. Progea tääkin, mutta biisit lyhyempiä, kiinteämpiä.
Harmi ettei löydy vieläkään vinyylinä näitä indiejuttuja kuin poikkeuksellisesti.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar