
Mutta sitten, millä tukijat argumentoivat mitäkin rankkeeraustaan, vaikka valittelivat objektiivisten kriteerien puuttumista, ei kaikilta osin vakuuttanut. Olihan siinä toki asiaakin. Mutta se oli sirpaleina, atomistisena satunnaisinformaationa. Näin amfetamiini, piri, hööki, spiidi, kyllähän se tietään, tämä tappava roina saattoi roikkua jossain miedompien joukossa.
Myös LSD:tä puolusteltiin. Sen terapeuttisia ominaisuuksia korostaen - totta, paitsi että hyvin ongelmaiset ihmiset vetävät sitä omin nokin, ja tutkijoiden puheessa ei vilahtanut sellainenkaan tila kuin "paha matka", joka on muuttanut monia asianomaisia matkaajia, aika ikävällä tavalla. Myös tuhoisalla tavalla.
Alkoholin, siis pronssia kisassa ottaneen viinan osalta tutkija never heard totesi jotenkin, että nykytiedoilla se olisi uutena tulokkaana laiton huume. Tieto vakavista terveyshaitoista ja aivovaurioista näet on lisääntynyt, mutta merkillistä, samaan aikaan myös käyttö lisääntyy, juuri Briteissä, mutta myös meillä Suomessa - ja: valitettavan yleisen passiivisuuden vallassa.
Kuva: ©Juban Viivi ja Wagner viina-alen alun ajalta.
2 kommentarer:
Minä en enää muista, muistatko sinä kenties, miten Kettil Bruun aikoinaan rankkasi näitä aineita kirjassaan Hyvä vihollinen?
Muistelen kuitenkin että hyväksi viholliseksi hän kutsui esimerkiksi marijuanaa ja hashista, eli kannabista kaikkineen, joka ei ilmeisesti aiheuta aivojen surkastumista eikä väkivaltaisuuskohtauksia, kuten alkoholi.
Kysymyshän on tietysti kulttuurista. Meillä on alkoholikulttuuri ja joissain muissa maissa on pilvenpolttokulttuuri.
Riippuvuuden aiheuttajista ehkä ylivoimaisin on kumminkin nikotiini, joka on kamala aine. Siitäkö ei puhuttu?
Oli tupakka aika korkealla, oliko viides tai kuudes tila; nikotiini yhdistettynä viikatemiehen ahkeruuteen aineen orjien parissa.
Paha.
Kannabiksessa todisteltiin miten se ei sovi skitsofreenikoille ja pipolaareille, heh. Truismi, sanoisin.
NÄköjään tuohon ominaisuuteen, että K muuttaa yksilön ajattelua (sehän on sen clue) fokusoivat kritiikkinsä.
Tutkijat taas väheksyivät ekstaasia ja pari muuta bilehuumetta, ja tosiaan pirikin siellä tuli aika pian listalla.
Eikös Kettil Bruunhan tehnyt eron suonensisäisten huumeiden ja muun roinan vetämisen välillä,
mutta "yksi vaarallisimmista" huumeiden käyttötavoista on niiden poliittinen käyttö (Nils Christie - Kettil Bruun: Hyvä vihollinen: huumausainepolitiikka Pohjolassa , 1986.)
Vielä tuosta LSD:stä - sähän Ripsa tunsit vaasalaistaustaisen Lefan?
Ajattelen häntä yhtenä uhrina, tunsin useampia.
Skicka en kommentar