IL:n mukaan ex-pääminiteriä ei kiinnosta poliittisen historiamme lähi-menneisyyden erikoisimman skandaalin revittely - näinkin tuoreeltaan.
Itse kiinnostuin silmän verran tästä vasta, kun huomasin, että Timo Harakka on toinen käsikirjoittajista. Myös pääosavalinnat näyttävät mielenkiintoisilta:
Jonna Järnefelt as Jäätteenmäki.
Pirkko Saisio as presidentti Tarja Halonen.
Tv-draaman käsikirjoittaminen aloitettiin tiemmä jo puoli vuotta Jäätteenmäen eroon johtaneen niin sanotun Irakgate-tapauksen jälkeen, siis vuonna 2003.
Harakan mukaan elokuvassa käsitellään paitsi Irakin sodan alkuvaiheita ja poliittista prosessia, myös poliitikon psykologiaa.
Kuvitteluahan se tietysti on, koska Jäätteenmäki ei ikuna ole kertonut, mitkä hänen motiivinsa oikein olivat, Harakka joutuu sanomaan.
Kerronko, miten se meni?
Okei. Timokin periaatteessa tietää tämän kaiken, ja kuvio esitetään siksi fiktiona. Jäätteenmäen vieraillessa kutsusta pressaparin luona illanvietossa, Halonen yksityisesti totesi Lippos-Paavon puhuneen vähän, eikä ihan vähäkään, suulla suuremmalla vieraillessaan Valkoisessa talossa joulukuussa v. 2002. Paavo jännitti kohtuullisesti vierailua, ja sitten kaikki toimikin. Hän riehaantui: unohti YK:n, tämän jälkeen ylisti Bushin johtajuutta, mollasi (Natoa) ymmärtämätöntä Suomen kansaa, ja yritti vielä myydä Patrian aseita. Vuotaneet raportit julkaistiin toinen Hymyssä ja toinen Ilta-Sanomissa. Arkistoin ne.
Back to clue: presidentin neuvonantaja Martti Manninen tiesi tämän, että pressa oli jakanut huoliaan, sillä ne todella painoivat, ja tämä ei oikeasti ollut pikkujuttu: Suomi oli liietty YK:n ohittavaan koalitioon, kevyesti, mutta kuitenkin. Lipponen ei nähnyt varaa eikä tulevaa, vaan uskoi YK:n turvaneuvoston siunaavan vain perästä Irak-invaasion, kuten homman meni Kosovo-päätöslauselmankin kanssa.
Back to clue: Whitehouse-asiakirjat lähtivät siksi Jäätteenmäelle tilaamatta ja yllättäen, koska hän oli saanut niistä suullista informaatiota. Näin valtiosääntöjuristi Manninen uskoi olleensa oikealla tavalla aloitteellinen ja ajanhermolla.
Missähän tässä oli ongelma? Se selvinnee - ei mielestäni missään muussa kuin itse ongelman synnyttäjässä, asiakirjojen päähenkilössä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar