Muinaisten mysteeriouskontojen sakraalipaikat /HS tuntuvat olevan yhä melkein tabuluontoinen asia. Mainstream-tulkinta kulkee yhä sitä rataa, että siirrettään kuin aikakoneella nykyihminen, nykyisenkaltaisine aivojen otsalohkoineen ym., kivikautta edeltävälle ajalle - ja aletaan spekuloida siltä pohjalta. Tästä klingeläisestä metodista Kemppinen kerran totesi: en osta.Oikein. Mä pohjustin.
Lienee jonkinlainen kirkon ja materialismin yhteispuolustus tämäkin jossa luonnonuskonnot ja -olennot dissataan, tai ainakin trivialisoidaan materialistiseen muottiin sopivaksi - niin kauan kun se vielä menee läpi.
Jo nyt kysymyksiä on liikaa mille tahansa mattikligelle.
Kirkko ikään kuin pitää yllä käsitystä, että ennen sen vaikutusta ei ollut sakraalisuutta, vaikka kyseessä on pikemminkin päinvastainen historiantilanne.
Tähän liittyy myös toinen hienoinen tabu: kelttiläiseen symboliikkaan viittaavat muinaisjäänteet Etelä-Satakunnassa, varhaiselta ajalta, jolloin kansan keskuudessa ei pistänyt olla minkään sortin toimivia sakraalisia järjestelmiä.
Niitä, kiltakirkon kulmakiviä ja muita kirjokansi-koristeita on oli tohdittu laittaa esille, vaan ne ovat piilotetut maakuntamuseon varastoon.
Myös muun muassa Iitin Hiidenvuori, Anjalan Kirkkovuori sekä Koli ovat olleet muinaisia sakraalisia kulttipaikkoja. Sitä taas en kannatta, mitä Kolilla nyt tehdään, elvytetään nykymaailmassa tämä muinaisen mysteeriohenkisyyden vihkimyskaavat. Se on yhtä lailla väärä tapa ymmärryksen kannalta kuin tuo materialistinen muinaismysteerioiden dissaus.
Ai niin Leipäniemi, kulttipaikka tuossa ihan lähellä - seudulla, jossa kompassi sekoaa, ja ei löydä enää pohjoisnapaa.
Jotkut satanistit sitä uusista jäljistä päätellen näyttäisivät omiin menoihinsa käyttäneen.
Kuva: ilmatar. Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Aaltonen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar