
Sanoinko että ei ole ensimmäinen elämä kun ihmettelen tuota voimaperäistä liisteriä joka sitoo ihmiset kollektiivi-subjektiiviseen kenttäänsä. Kyllä sille löytyy kapulakielisiä sanahirviöitä määrittelyksi, kuten edellä, mutta ei (muuta) toimivaa puhekielistä nimeä.
Tietenkin tämän katolisen mahtitarinan jatku lumoaa, Sen jatkumo, ellei tossa zompi-pahassa lafkassa, sen meemissä, olisi jotakin hyvääkin ei olisi madollista.
On, ja on ollut.
Mutta se hyvä ja toimiva vähenee koko ajan. Ja taas tosi karva, (esim. systemaattinen pedofilia ja sen peittely) ihmisten elinikäiseen, atavistiseen, suojattuun uneen tuuditus tulevat pintaan. Tiedä vaikka vuosituhansien odotus tässä vielä palkitaan, kuten nyt vaikkapa jossain Bostonissa. Kaput.
Hätä on suuri, sure, jos ja kun psyyken perusteet pettävät, mutta joskus sen ihmissielulle täytyy tapahtua.
Siteeraus: HS/Pertti Jarla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar