mies on nimensä veroinen. Ei nimi miestä pahenna jossei nimi miestä / IL.Hesarin äärikeskustalainen päätoimittaja Mikael Pentikäinen kuului samaan city-kepulaisten salaseuraan, joka teki Mari Kiviniemestä puolueen puheenjohtajan ja pääministerin sekä yrittää tehdä Olli Rehnistä tasavallan presidentin.Ym. nostoa lokapalstalta tuskin olisin tehnyt ellen olisi ihmetellyt samoja asioita.
On ollut hauska seurata Helsingin Sanomia kepulaisen päätoimittajan alaisuudessa. Ällistyttävän nopeasti hän on saanut lehden kääntymään kepun äänenkannattajaksi, ja jostakin syystä saman kustantajan lehti Ilta-Sanomatkin on alkanut palvoa pääministeri Kiviniemeä.
En noilla sanoilla (vaan pahemmilla), sillä olenhan huomioinut turkis- ja lihateollisuuden innostuneen myös uudesta pääministeristä, joka onkin ottanut tuntumaa koko "tuotantoketjuun" siitä kun eläin murhataan, siihen saakka, kun sen nahka vedetään niskaan.
Eikä maksa mitään - päinvastoin.
Tai maksaahan se: karmallista (ja maadoittaa heti eetteriruumiin voimat).
Ei tästä ennen ollut aivan niin suurta merkitystä, esimerkiksi Mannerheim, joka oli paitsi rappari myös rozenkroitsilainen noviisi, jolta veljeskunta haki pois oppilaskirjeet miehen hylättyä tomumajansa. Tietolähdettään Antti Tuuri ei paljasta, mutta se on hänen isänsä Elias.
Summa summarum - M oli vielä tasolla, jossa metsästellään, ja mitä olivatkaan metsästyskumppaneita(?) hänen inhoamiansa natseja.
Korostaa toiminnan irvokkuutta.
Se kuului sotilasammattiin, Marksi funtsi. Myös mm. vuoden 1915 lausunto jonka mukaan yleinen asevelvollisuus on ihmiskunnan suurin onnettomuus (koska mahdollisti maailmasodat ym.) ei ihan toimi linjassa miekantuppipuheiden kanssa.
Loka on oikeassa, kepulaisuuden ja telttahihhulismin allianssissa mitään konservatiivisuuden näivettävää ja taantumuksellista muotoa ei kyseenalaisteta.
Mutta jos taas mentäisiin tarpeeksi kauas taaksepäin, ohi kansallisromanttisuuden ajan, tulisivat vastaan edistysaatteet, joista voisi ammentaa vieläkin: Snellman, Santeri Alkio, tolstoilaisuus, Forssan ohjelma, yhtä ja toista.
Se konservatiivisuus, joka jyllää, on näennäistä, lähinnä 1930-luvulla fasismin nousun myötä kehkeytynyt plutoninen tyhmentävä voima. Se vaikuttaa tappaen vapaan henkisyyden niin meillä kuin muissakin mukaan hurahtaneissa maissa, maissa, jotka hylkäsivät inernationaalisuuden.
Vaikutus pysyy - niin kauan kuin peli menneisyyden kanssa on selvä.
Image of Pluto by Agostino Carracci, 1592.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar